United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minun täytyy päästä pois millä tavalla tahansa! KALLE. Se ei ole mahdollista. TYYNE. Riko sinetti! KALLE. En uskalla. Siitä on suuri edesvastaus. TYYNE. Pitääkö minun sitten kuolla tänne nälkään? KALLE. Onko sulla siellä hyvin paha olla? TYYNE. Täällä on niin huono haju. Olen monta kertaa aikonut aivastaa. KALLE. Elä Herran tähden! TYYNE. Kas niin, päästä pois nyt minut.
Muutamat hienot kurtut otsassa ja poskissa ynnä juonteet suun ympärillä osoittivat, että hän mahtoi olla likempänä neljää kuin kolmeakymmentä. Mutta hänen näössään oli jotakin reipasta vilpitöintä, ja hänen olennossaan jonkunlainen tyyne vakavuus jonkatähden häneen heti ensi katsannossa mieltyi, ellei mitään ennakkoluuloa hänestä ollut.
Hän saattoi patrunessan sohvaan istumaan, ja Tyyne meni muitten naisten joukkoon, loistaen parvessa ylinnä. Hänellä oli valkoiset vaatteet ja mustissa hiuksissansa purppurainen nauha, jossa kiiltävät helmet kimaltelivat. Tässä puvussa hän näytti ylen sorealta ja kauniilta.
TYYNE. Se on sitten sinun asiasi. Pääasia on vaan, että sinetti tulee pois. KALLE. Voi, Tyyne kultaseni, minnekkä me nyt olemme joutuneet! Laulu n:o 2. Duetto. Sävel Fredmanin epistola: »Jo ma luulen, uskon sen sull' on vuoro, veikkonen.» Oo nyt hiljaa hetkinen Kyllä kohta aukaisen, Hyvin menee, minuun luota, Vuota, vuota Hetkinen. Sydän lyö ja pamppailee! Kuinka käydä mahtanee?
Nyt erittäinkin, kun Maissi oli naimisiin joutuva, ei hän enää viihtynyt olemaan Pöyhkeälässä. Tyyne ja Maissi istuivat rannalla, niinkuin jo mainitsimme, mutta samassa heidän keskustelunsa keskeytti iloinen ääni, joka huudahti: »Hyvää päivää, nuori morsian!» Maissi katsoi sivullensa ja lausui iloisesti: »Salli Pohjantähti!»
Ei kukaan kuullut sanaakaan, ei nähnyt mitään osoitusta hänen rakkautensa tunteista, ei yksin Amandakaan. Niinkuin satu kertoo kalliista kivistä, että ne öisin kiiltävät kuin aurinko, samoin hellä rakkaus Amandaan valaisi Pilgrimin elämän päivät. Hän ei nähnyt lemmittyänsä useasti moneen viikkoon, mutta kun hän taas hänen näki, oli hänen käytöksensä niin tyyne, kuin olisi hän oudon nähnyt.
Toisen kerran näemme taas Tyynen pyörähtelevän lattialla, vaan nyt Mannin kanssa. Hän näyttää onnelliselta, nyt olisi hän tanssinut vaikka kuinka kauan. Rouva P. ja rouva T., jotka aina paljon tiesivät maailman asioita, puhuivat juuri keskenänsä näistä kahdesta. »Näetkö», kysyi rouva P., »kuinka ihastuneelta Tyyne näyttää?
Miina neiti tunsi itsensä perin onnettomaksi täytyessään olla tämmöisen perhekohtauksen todistajana, mutta ei tietänyt, uskaltaisiko hän lähteäkään ja jättää Liisaa kahden tuon julman, raivostuneen miehen kanssa. Nuori rouva oli koko ajan näköään täysin tyyne, mutta levottoman nopeat liikkeet, joilla hän korjasi ompelutarpeensa pöydältä, osoittivat että hänkin oli liikutettu.
KALLE. Rauhoitu nyt, kultaseni, rauhoitu! Täytyy keksiä joku keino. TYYNE. No, keksi, keksi sitten pian! KALLE. Niin, niin esimerkiksi esimerkiksi . Etkö sinä voisi minua auttaa? TYYNE. Kuule, minä tiedän! Sinun pitää narrata setä aukaisemaan. Sano, että täällä on sinunkin omaisuuttasi, jota sinä tahdot sieltä pois. Sano niin. KALLE. Ja niinhän siellä onkin. Mutta silloinhan hän huomaa sinutkin?
Tyyne varmaankin on Maissia paljon kaipaava; mutta nyt olen täällä ollut jo kauan, täytyy mennä laittamaan kapineitani kuntoon, sillä huomenna minun on Helsinkiin lähteminen. Hyvästi nyt vähäksi ajaksi.» Manni meni. Maissi katseli vähän aikaa hänen jälkeensä ja lausui sitte lämpimästi: »Tuo Manni on oikein onnen lapsi.