Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Ettekö todellakaan? kysyi hän, koettaen turhaan etsiä Bettyn katsetta tämän jälleen maahanluotujen silmäluomien alta. Ette tuon yöllisen hetkenkään vuoksi, jonka vietitte minun luonani? Oh, hymyili tyttö. Sehän oli vain hetkinen. Mutta ... mutta, sammalsi Antti avuttomana. Mutta ... minähän viettelin teidät! Betty purskahti kaikuvaan nauruun.
"Suokaa anteeksi! viipykää hetkinen. Minä soisin että minun isäni olisi täällä; hän viipyisi täällä auringon laskuun saakka. Mutta mikä on tämän vanhan tornin historia? historia sillä varmaankin on." "Jokaisella kodilla on historiansa talonpojan tuvallakin," sanoi Cecilia. "Mutta suokaa anteeksi, että pyydän teitä noudattamaan isäni pyyntöä. Minun ainakin täytyy palata."
Yltympärillä oli pirstautuneita huonekaluja, käyttökelvottomiksi tulleita aseita, ja yhä lensi luoteja sisään. »Kello on viisi», sanoi päällikkö, »kestäkää vielä hetkinen; luulen, että he yrittävät tulla joen yli». Ja hän käski tukkimaan aukon parhaan mukaan sänkypatjoilla.
Loviisa oli sattumalta viereiseen huoneesen kuullut tuon kamalan tunnustuksen ja surrut sitä sitten niin, että oli pelätty järkensä menettävän. "Niin", lausui hiukan tyyntynyt Loviisa, "nyt näet, ett'et voi minua, hänen tytärtänsä, puolisoksesi ottaa". Kului hetkinen, ennenkuin puhuteltu kykeni puuttumaan puheesen, mutta se aika oli Loviisasta sanomattoman pitkä.
Don Pedros nousi peljästyksissään vuoteeltaan ja aavistaen lähestyvän vaaran, puhalteli sotatorveen, joka kutsui kaikki näillä tiluksilla olevat miehet aseisin. Muutamassa minuutissa oli melkoinen joukko miehiä koolla, jotka päivää ennen olivat saapuneet siirtolaa suojelemaan intialaisten hyökkäyksiä vastaan. Kului hetkinen ilman että yön rauhallisuutta mikään häiritsi.
Mutta teillä ei ole kyllin terästä tahdossanne käydäksenne omaa tietänne ja seurataksenne omaa vakaumustanne, huolimatta siitä, mitä siitä sanotaan. Semmoinen puhe kenties kerran rikkoo rauhanne. Ei koskaan! Mikä on ihmisten ei koskaan! Hetkinen, joka luulee olevansa iankaikkisuus ei sen enempää!
Lautaset kohauttivat paheksuen olkapäitään: kerma-astia ja sokeriastia olivat tunnetut kevytmielisistä puheistaan. Sitte oltiin hetkinen vaiti. »Ihmetyttää mitä ne oikein keskenään puhelevat?» virkahtivat taas lautaset. »Ei tänne voi mitään kuulla, ne kuiskailevat», vastasivat lusikat. Sitte kukin painautui omiin mietteisiinsä.
Oh, minä tunnen tämän seudun erinomaisen hyvin. Tekö? Milloin te olette olleet täällä? Minä olen täällä saanut kasvatukseni. Todella? Näettekös, siitä on toki jotakin hyvää, että on saanut kasvatuksensa jossakin. Missä odotatte siis minua? Malttakaas hetkinen; no niin, nyt tiedän, Armentières'issä. Mikä paikka on Armentières?
Loviisa. Mitä sinulta puuttuu? Olet niin kalpea. Henrikson. Olenko kalpea? Sepä on kummallista! Loviisa. Olet ehkä rauhaton jonkun asian tähden? Henrikson. En suinkaan! Kas, siinähän olet ukkoseni! Vihdoinkin olet noussut ylös! Henrikson. Minulla oli vähän työtä eilen illalla... Emma. Minä tiedän. Tuo kirjevaihto... Odota hetkinen, poikaseni! Kyllä minä selvitän asian. Emma.
Mutta vielä pieni hetkinen, niin tuli hyvää taskuunkin, nimittäin kaksi rahaa. Toinen kimaltelevan kirkas hopeinen rupla, toinen paljoa pienempi ja tummempi 25 kopeikan raha. Silloin oli hyvät korvissa, hyvät suussa, hyvät silmissä, hyvät vielä taskunkin vuorin välissä, ja minä sanoin sydämestäni suuri kiitosta, hyvästi nyt, ja läksin.
Päivän Sana
Muut Etsivät