Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Kaikki pirut ne nyt päälleni hyökkäävätkin sinun pitää kuunnella minua, Antero! Hän istahti vuoteen laidalle: Minä olen kunniaton ja kunnoton ... minä viettelin hänet, ja minä jätin hänet sinne, enkä minä häntä sen jälkeen tavannut. Kerran kirjoitin minä hänelle, mutta en saanut vastausta. Kirjoitin tahallani niin, ettei hän olisikaan voinut vastata. Nyt minä tiedän, miksi minua rangaistaan.
Koska kirkkoherra kysyi jos äite Pentinpoika oikein on antanut suostumuksensa, rupesi Lauri vapisemaan ja vastasi: "Ei! minä vaan viettelin; ei hän ole!" "Hyvä, ettäs puhut totuutta," vastasi kirkkoherra, "kuitenki tahdon minä itse, äite Pentinpojan suostumuksettakin, ottaa sen omantuntoni päälle että vihin teidät.
ANTON. Hoo, hän oli vaan se punainen marjaharkki, jolla viettelin nuoren terrikukkoni koreasti paulaan, ha ha ha! Mutta mitä vastaat? LEO. Mitä kysytte? ANTON. Mitä kuulen suustas, jaa vai ei? LEO. Minä lemmin ja kunnioitan jaloa kasvatusäitiäni.
Vavisten, polkien pientä jalkaansa ja kyynelsilmin tyttö koetti irroittaa vyötäisiltään hänen kättänsä; Lysias taas pakoitti hevoset seisomaan paikallansa ja sanoi ystävällisesti, mutta vakavasti: "Mitä olen tehnyt, sen olen tehnyt sinun hyväksesi ja kyllä minä, jos niin tahdot, käännän hevoseni, mutta ensin sinun pitää kuulla, mitä minulla on sanottavaa, sillä sentähden viettelin sinut petoksella tulemaan vaunuihin, että pelkäsin sinun muuten olevan minua seuraamatta, ja kuitenkin tiesin, että pieninkin viivytteleminen olisi voinut saattaa sinut mitä hirmuisimpaan vaaraan.
Ei vakainen huo'unta hongikon, Vaan lietopa lehtojen helke Mun heijaili lapsuen kehtohon Siit' aina mun mieleni lieto on Kuin tuulessa lehtien väike. Ja en lepovuonna mä syntynyt, Vaan sota oli ankara silloin: Sen pauhussa viettelin vuosia Siit' ain' ilotyöni on taistella, Kun on sota myrskyisä milloin. Näin kuohun mä aikani koskena Ja lemminpä lietona hetken.
Sitäpaitsi me olimme kumpikin vielä aivan liian nuoret sellaisia edes ajattelemaan. Siitä on kauan? Parikymmentä pitkää vuotta. Paljon on tapahtunut niiden kuluessa sekä sisälläni että ulkopuolellani. Etkä vieläkään ole voinut häntä unohtaa? En. Hän oli ensimmäinen rakkauteni. Ja sinä hänen? Niin. Minä viettelin hänet, kuten sanotaan. Ja tuoko nyt painaa omaatuntoasi?
Ja en lepovuonna mä syntynyt, Vaan sota oli ankara silloin; Sen pauhussa viettelin vuosia Siit' ain' ilotyöni on taistella, Kun on sota myrskyisä milloin. Näin kuohun mä aikani koskena Ja lemminpä lietona hetken, Mä taistelen toivonpa voittoa, Kun armahan äitini helmassa Olen päättänyt melskeisen retken.
Voi tietääkö Henrik, meillä oli Putte niminen hevonen, joka tunsi niin minua minä kun annoin sille sokeria ja leipää, mitä sattui olemaan taskussa ja minä kannoin aina jotain taskussa vaan sitä varten, niin se tunsi niin minua, että kun vaan näki, heti paikalla rupesi tulemaan luokseni, valjaissakin, voi, voi, ja kerran minä viettelin sen rappusille, se nousee ensimäiselle asteelle, sitten toiselle, sitten kolmannelle, ja voiko Henrik ajatella! tulee kuin tuleekin porstuaan, palkit ryskäävät ja narisevat, mutta Putte astuu vaan yhä edemmäs ja minä sain sen narratuksi papan kamarin ovelle asti, mutta ne kuulivat meillä oli vieraita, kuten aina, meillä kävi hirveän paljon vieraita, aina talo täynnä vieraita, niin, ne kuulevat ja juoksevat kauhistuneina, kädet ilmassa porstuaan.
Ettekö todellakaan? kysyi hän, koettaen turhaan etsiä Bettyn katsetta tämän jälleen maahanluotujen silmäluomien alta. Ette tuon yöllisen hetkenkään vuoksi, jonka vietitte minun luonani? Oh, hymyili tyttö. Sehän oli vain hetkinen. Mutta ... mutta, sammalsi Antti avuttomana. Mutta ... minähän viettelin teidät! Betty purskahti kaikuvaan nauruun.
Päivän Sana
Muut Etsivät