United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Itse tuon sanoiksi virkki: "Lähteä minun tulevi niinkuin muinenki kasakan eli orjan palkollisen lähteä kytömäelle, käyä hongikkokeolle!" Käsin kääri vaattehensa, kourin helmansa kokosi; otti vastan varjoksensa, lehen lempi suojaksensa. Astua taputtelevi vatsanvaivoissa kovissa huonehesen hongikkohon, tallihin Tapiomäelle.
Hän sitten meille: »Kauemmas ei käydä tät' törmää voi, näät koko kuudes kaari pohjalla kuilun raunioina viruu. Mut eespäin jos on teillä mieli, käykää alista tietä, tämän luolan kautta, pian teille toinen paasipolku aukee. On eilen, tuntia viis tästä vielä, kulunut vuotta tuhat kaksisataa kuuskymmentä ja kuus siit' asti, koska tuo särkyi tie.
"Se peto! minun täytyi tuoda hänelle yksi vanginleipä, ja minun läsnäollessani kääri hän rottapulveriin ja veteen kastellun veran sen ympärille ja valoi myrkkyä siihen vesiruukkuun, joka huomenna on vietävä Teille, jotta Te ennen iltaa kuolisitte. Ja tämä p le on minun isäni!
Sitten rupesi hän pitämään huolta, että yökylmä ei tekisi minulle vahinkoa, kääri ympärilleni kaikki vaatteet, jotka sattuivat olemaan käsillä, ja käski minun sioittua likemmäksi isääni. Ja sen perästä ei kukaan meistä enää puhunut mitään. Minulla on tänäpänä ollut suuri ilo.
Lääkevarasto oli melkein loppunut, mutta miten saisi hankituksi uutta, jos piti pysyä salassa? Hän kääri pikku olennon hyvin lämpöisesti sen omaan vuoteeseen ja luovutti sitä varten kaapunsa ja kaikki ne vaatteet, joita ilman voisi tulla toimeen. Nyt ei ollut jäljellä enää kuin pari kiniinipulveria.
Kaikuvalla kalkkehella seppä rautaa kuonnuttaa, painavilla palkehilla taaskin tulta tupruuttaa. Säkeniä uusi sarja lentää yöhön sankeaan, kylän lapset seisottuvat noita tuossa katsomaan. Säkenell' ei pitkä kaari ole ilmamatkoaan, tulen vaan saa syttymähän käyden tulta-ottavaan. Näinpä, lauluni, sä lennä säkenenä säihkyten, nuorten mieltä miellytellen, sytytellen, sammuen.
Vaan siinähän se aina joku osa päivästä meni kuin pieneen laatikkoonsa latoi sievästi paperinuket ja kiiltokuvat, pudistaa räpsäytteli pyhähuivin ja laski sen sievästi, helmet nauhasta purki ja taas pani, aukoi paperista ja taas kääri sen viisipennisen, jonka pastorilta oli saanut "O hyvä Jumalan" veisaamisesta.
Vaan vahva Jens oli jo huomannut vaaran; hän kiiruhti purteen alas, jossa vielä suojaa voi löytää, ainoastaan ottaaksensa pitkän liinan, kääri sen rauhallisesti useita kertoja ympärillensä ja sitoi pään kiini laiva-renkaasen, ei enää luottaen omiin jättiläis-voimiinsa.
Mutta hän päätti ruveta tappeluun paremmin varustettuna kuin hän ensin oli katsonut tarpeelliseksi, ja riisui päältänsä raskaan karkean takkinsa ja liivit, kääri paidanhihat ylös ja meni sitten hitain askelin vihollistansa vastaan.
Päivät alkoivat kylmetä, mutta yhä liikuskeli hän vain pumpulisillaan, ja ainoastaan ulkosalla liikkuessaan kääri hän ruudukkaan villasaalinsa ristikkäin hartiainsa ja vyötärönsä ympärille. Eräänä iltana, kun hän varustautui jokaviikkoiselle matkalleen ja puhui Boleslavin kanssa ostoksista, kysyi tämä: »Mikset ole tuonut vielä itsellesi talvipukimia, Regina?»