United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ellei hän vain olisi ollut tuon kirotun vuorineuvoksen palveluksessa... Ja samalla jysähti Johanneksen aivoihin, että vapaaherra Carp tietysti oli myöskin matkustanut tänne tapaamaan vuorineuvos Rabbingia. Saanut sähkösanoman, totellut taikasanaa. Aivan kuin Topi, aivan kuin kuvanveistäjä Muttila tai tukkukauppias Oikarinen. Kaikki, kaikki he olivat samanlaisia!
Semmoisen kuumuuden aikana pakenevat pääkaupungista kaikki, jotka vain suinkin irti pääsevät, niin tukkukauppias, joka virvoittelekse jossakin suositussa kylpypaikassa tai omassa mukavassa huvilassaan, kuin notaariuskin, joka perheineen asettuu johonkin helteiseen huoneesen aivan kaupungin portin ulkopuolelle, voidakseen elää iloisessa tiedossa, että hekin ovat maalla.
Kysymys ei kuulunut säädyttömältä, nenäkkäältä, niin lämmin oli siinä henki ja niin sydämellisesti lausuttiin sanat. "Kyllähän tulee kuin aikansa on. Eihän maa niellyt, eihän meri vienyt poikaa. Toivotaan vielä." Tukkukauppias puristi Topiaan kättä. "Minulla on kiirettä. Hyvästi! Toivotaan toki..." "Toivossa aikakin kuluu." Topias lähti kävelemään kotiin päin. Ilma oli rasittavan tyyni ja kuuma.
"Hyvin kernaasti", vastasi tukkukauppias suopeasti, "minulla on kyllä tapana maksaa rätingit ainoastaan neljästi vuodessa, mutta jollei se käy laatuun, niin menkää tuonne toiseen huoneesen, kassöörini luo ja ottakaa häneltä 380 taaleria olemmepa sillä lailla kuitit".
Siihen nähden rohkaisi mestari vähän itseänsä ja sanoi, suu supussa: "minä pyydän teiltä, hra tukkukauppias, tuhansia kertoja anteeksi, mutta minun täytyi teettämänne kaluston tähden lainata rahaa ja joll'en minä saa velkaani huomenna maksetuksi, niin tulee poliisi ja ottaa kaikki minun kamssuni; sentähden rukoilen minä teitä, maksakaat velkanne tänään".
Hän olisi itse tahtonut kysyä sitä ja paljoa muuta noilta molemmilta. Mutta hän tunsi, ettei hän voisi enää edes heille kirjoittaa. Hänen viimeiset siteensä entisten puoluetoveriensa kanssa tuntuivat nyt katkenneen. Hän oli nyt yksinäisempi olento kuin milloinkaan. Samalla hän muisti jälleen, mitä tukkukauppias Oikarinen oli kertonut hänelle.
Ensi aikoina kaupunkiin muutettuaan Holt asui ja söi lesken luona. Siten hän tutustui tyttäreen, joka siihen aikaan oli kihloissa paikkakunnan etevimmän kauppiaan, tukkukauppias Vikin pojan kanssa. Holt oli usein sisässä lesken luona; häntä huvitti puhella hänen kanssaan; sillä hän oli teräväpäinen ja oli lukenut koko joukon.
Jos sokerit sittekin kastuvat, ammun minä teidät kuuhun. Hyvät herrat! Kaksi nuorta poikaa avuksemme." Konttoristi ja kauppapalvelija poistuivat töihinsä. Tukkukauppias kääntyi Topiaan puoleen. "Miten nyt ovat asianne? Te näytätte niinkuin olisitte hävinnyt mies. Ovatko asianne niin tahi näin, puhukaa vaan. Minä autan kolme kertaa miestä." "Minä tulin puhumaan teille Josusta." "Puotipojastanne.
"Saatamme yhtä hyvin ilmaista sen hetikin, Amalia ja minä olemme kihloissa." "Vai niin, ja minun suostumukseni on luonnollisesti tarpeeton." "Ei suinkaan, rakas äiti. Pietari aikoi puhua siitä sinulle tänä iltana." "Entä tukkukauppias?" "Ei isäkään tiedä siitä mitään." "Ei suinkaan, sen kyllä uskon, mutta hän saa pian tietää sen." "Mutta, hyvä matami, minun tarkoitukseni ei ollut "
Mylläri ei uskonut minun perhosiini enkä minä hänen ainoaan autuaaksi tekeväänsä, kuparilippaan. Meitä oli kaksi kalamiestä, tukkukauppias ja minä, jotka parhaallaan istuimme pöydässä päivällisen jälkeen kahvia lopetellen.