United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt on tasan 1800 vuotta siitä ajasta kulunut, jolloin minä Roomassa rahaksi lyötiin, ja joka sadas vuosi minä taidan puhua. Omia elämänvaiheitani en tahdo sinulle kuitenkaan liioin kertoa. Välistä olen maannut pitkät ajat maassa; välistä ollut piilossa saiturin kellarissa Ja rikkaan silkkikukkarossa, välistä köyhänkin tyhjässä taskussa.
Jumalan haltuun, metsävouti!" Sillä tavalla he erosivat toisistaan. Noin neljätoista päivää senperästä varustettiin Restrupissa suurta juhlaa. Sisäpiika ja muut palvelijat puuhasivat kyökissä ja kellarissa, ikkunoita kirkastettiin asumasuojissa ja lattioita pestiin. Vallihaudan ulkopuolelle tehtiin korkea kunniaportti, jota puutarhanhoitaja koristi kuusen oksilla ja lehvillä.
Nereus, Pudensin palvelija, vei apostolin salatietä viinitarhasta kotiinsa. Läpi valoisan yön seurasi heitä Vinitius, ja kun he tulivat Nereuksen mökille, heittäytyi hän apostolin jalkain juureen. Apostoli tunsi hänet ja kysyi: "Mitä haluat, poikani?" Seurattuaan asiain kulkua kellarissa ei Vinitius enää uskaltanut pyytää mitään.
Erittäin onnistunut ei tämä keksintö kuitenkaan ollut: kellarissa oli näet verrattain kostea ilma ja sitäpaitsi olivat miehet vielä väsyksissä edellisen yön mässäyksestä. »Kukonpyrstöstä» ei ollut mihinkään: hän torkahti silloin tällöin uneen ja heräsi aina hermonytkähdyksistä. »Rigolo» taas oli harvapuheinen ja katseli tuon tuostakin kelloansa.
"Kätkekää minut heti!" "Jumala auttakoon!" huusi Sofia. "Minua ei nyt Jumala auta, vaan te, äiti, piiloittakaa minut johonkin vaikka maan alle. Minua tullaan hakemaan!" "Mihin, mihin sinut kätken? Oi, mitä olet sitte tehnyt?" "Kellariin, laarin alle! Tulkaa heti!" virkkoi Hannu. Sofia otti seinältä kellarin avaimen ja läksi poikansa kanssa kellariin. Kellarissa oli kaksi ovea.
»Ja sitä paitsi on siellä rahaa yllinkyllin», jatkoi tyttö kuiskaten ja vilkuillen arasti ympärilleen. »Kellarissa on rahaa kokonaisen arkun täysi siellä missä viinitynnyritkin ovat sieltä otin aina niin paljon kuin hänelle armolliselle herralle tarvitsin. Itselleni en tarvitse mitään, herra, korkeintaan uuden röijyn.» »Tahdotko siis ansaita uuden röijyn?» »Enhän tarvitse sitä ansaita, herra.
Niin että siitä ajasta saakka, hyvä herra, jatkoi isäntä-parka, on meidän elämämme mitä kurjinta olla voipi; sillä ymmärrättehän että kaikki meidän ruoka- ja juomavaramme ovat kellarissa: siellä ovat meidän pulloviinit ja tynnöriviinit, oluet, öljyt, maustimet, silavat ja makkarat; ja kun me olemme estetyt pääsemästä sinne, täytyy meidän kieltäytyä antamasta matkustajille juomaa ja ruokaa, joten meidän ravintolamme saa joka päivä suuria vahingoita.
Tuossa hän toi tänne ensimmäisen parhaan maantiekuljeksian, joka oli paneutunut tielle, raastaa hänet mukaansa, tekee hänelle vuoteen, niin kuin hän olisi kapalolapsi ja sitte kaadetaan hänen oluttorveensa parasta viiniä, mitä tapasivat kellarissa ja kaikki antaa hän tietysti itselleen hyvän maistua.
Hän puuhaili aamusta iltaan kyökissä ja kellarissa lyhyesti sanoen, oli koko viikon emäntäpiikana, ja ainoastaan sunnuntaisin tahi kun oli vieraita, tuli seuranainen näkyviin. Tämän uutteruutensa ja hyvän järjestyksensä kautta saattoi hän talouden Grönlidissä aivan oivalliselle kannalle. Tämä vaikutti paljon anopin lepyttämiseksi, joka ei suinkaan ollut vääryyttä rakastava eikä paha.
Ne kaikki ovat jo kellarissa.» »Kuka niitä antoi sinulle?» »Mutta tiedättehän sen, herra. Bockeldorfissa olin, tunnen siellä kaupustelijan hän hankkii minulle jo edeltäkäsin mitä tarvitsemme, ja kun yöllä koputan, avaa hän takaoven siitä tietää vain hänen vaimonsa, ei kukaan muu niin hiirenhiiskausta eikä hänellä ole kallistakaan.