United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voi, äiti, minä en voinut tehdä toisin, huusi tuo nuori tyttö heittäytyen äitinsä syliin; minä tiedän, että se oli sinun toivoasi vastaan, mutta pastori Törne on siksi hyvä ja vakava-perusteinen mies, ett'en minä voinut muuta kuin olla vilpitön häntä kohtaan ja niin minun täytyi vastata kieltävästi.
Ennenkun Anna ennätti vastata, sanoi Liina rouva ystävällisesti, mutta vakavan painokkaasti: Kiitoksia Annan puolesta, paras kummitäti, mutta huomenna kokoontuu ompeluseura ja pastori Törne on luvannut tulla sinne pitämään meille puheen, eikä Annan sovi jäädä sieltä pois. Ei luonnollisestikaan, ehätti neiti Fager väliin.
Kiitoksia, Liina herttaiseni; sinä olet aina niin ystävällinen ja neiti Fager puristi useampia kertoja hänen kättään. Pastori Törne harjoittaa parhaallaan erästä virttä ja minä toimitin Annan häntä säestämään ruokasalin harmoonilla. Kenties menemmekin sinne?
Olettehan jo kerran ennenkin sitä kysynyt. ROUVA TALLQVIST. Vai kerran! Monta monituista kertaa sitä jo on tiedusteltu. Mutta sama se. Kysytään vaan vieläkin. HERRA ORELL. No, siis! Vastaa meille henki, tuleeko neiti Törne menemään naimisiin? Myöntävä vastaus kolme lyöntiä, kieltävä kaksi. ROUVA RAMSTEDT. Jess siunatkoon! ROUVA TALLQVIST. Kaksi lyöntiä vaan. Kieltävä vastaus.
Käy vanha Juho renki silmäämässä: "No, hiisi, kahta hullummin on tässä; edessä toki lieve jäljell' on, repale tässä vaan on palteeton." Nyt Törne suuttui: "Sekös mokomakin, niin ihan piloille kun ampuu takin, jot' olen tuskin päivän pitänyt! Siis, eespäin! Piru vie sen pirun nyt!" Heinäkuun viides päivä.
"Kasvattakaa lapsenne kurituksessa ja Herran nuhteessa!" Pastori Törne oli ainoa, jonka kanssa hän voi puhella tuosta kauheasta painosta, joka lepäsi hänen sielullaan sekä pelvostaan ja toiveistaan poikansa sielun suhteen, Anna taasen iloisella varmuudellaan ei kyennyt häntä lohduttamaan.
Kummisedän luona oli muuan "turvatti", kuten semmoisia ihmisiä nimitetään, Anna tiesi hyvin, että se oli joku varaton nuorukainen, joka oli avunhaalinnalla eteenpäin pyrkiäkseen. Mutta hänen kummitätinsäkään ei kuitenkaan ollut yksin, pastori Törne nimittäin istui aivan vastapäätä häntä valoisan ikkunan luona.
Mutta kun täällä ei kukaan osaa sitä konstia. LIISA. Kissa kaikkiakin! Sievään ylös, Helmi neiti! Rouva kutsui. HELMI. Mitä sinne? RIIKKA. No, siihen henkipeliin. Joutukaa nyt, siellä teitä odottavat. HELMI. Ketkä? RIIKKA. Rouva Ramstedt, neiti Törne ja herra Orell LIISA. Käske heitä menemään hiiteen. RIIKKA. Taivas varjele, minäkö uskaltaisin! Tulkaa nyt vaan heti, ei teidän auta kieltäytyä.
Anna katsoi ylös ja pyyhkäsi kädellään otsaansa, hän ei itkenyt, mutta hänen silmissään kuvastui liikuttava, tuskainen ilme: Minä olen tahtonut sanoa kaiken tämän teille, pastori Törne, sanoi hän hiljaa, olen tahtonut teille näyttää kuinka kaukana me itse asiassa olemme toisistamme ja ilman täydellistä sopusointua elämän syvimmissä kysymyksissä ei voi syntyä mitään onnea, eikö niin?
Annan huulilta pääsi helpotuksen huokaus, sulkiessaan eteisen ovea noiden "Jobin ystäväin" jälkeen, niinkuin hän heitä nimitti. Heidän sanoissaan oli kyllä paljon totuutta, mutta heiltä puuttui kokonaan oikea lohdutustapa ja vilpitön mieli. Annalle johtui mieleen pastori Törne, äiti kyllä ei ollut hänestä mitään puhunut, mutta Anna luuli olevansa varma siitä, että äitinsä halusi tavata häntä.