United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tässä kyökissä naiset kehräävät, lapset odottavat ruokaansa ja miehet kertovat, miten noitaukko on haudasta nousnut se on heidän satujensa tavallisin aine. Vaimojen huoneet ovat pimeitä pesiä, joihin päivä ei ensinkään pääse. Niihin miehet ja naiset yöksi kohtaavat.
Minun käteni vapisee ja poskeni ovat kuumat. Minun kanssani Birger Ekman konserttiin toveriensa nähden. Jaa! Jos isä tulee kotiin, niin sanokaa, että minä olen mennyt tuttavieni luo. Minnekäs se Lyyli nyt?! Ja niin kauhealla kiireellä He odottavat. Kova kiire on kova kiire on! Oikein juoksujalassa. Niin niin! Tuossa on avain, vetäkää te ovi kiinni Kyllä! kyllä!
Tribuunit odottavat: Sävyisä vastaus aseenanne olkoon; Heill' entist' ankarampi syytös valmiin' On teitä kohtaan, kuulin. CORIOLANUS. »Sävyisesti» Se tunnussanan' on. Nyt lähtekäämme: Valheesta mua syyttäkööt, ma vastaan Kuin rehellinen mies. MENENIUS. Mut sävyisesti. CORIOLANUS. No niin, siis sävyisesti, sävyisesti. Kolmas kohtaus. Forum.
Lehmät ja lampaat ovat suljetut intianien hautakummuille; ne odottavat sitä loppua, joka jo on kohdannut useita muitakin, sillä eläinten ruumiita kulkee ohitse vesiajona tahi pyörii mahdottomissa veden pyörteissä latojen ja ulkohuoneitten jäännösten kanssa. Vaunuja sekä rattaita on ajautunut mihin vaan joki on voinut niitä kantaa.
"Tässä odottavat minua tohvelini ja kotitakkini sekä nojatuolini takan ääressä. Kaikki käsittävät minua täällä kotosalla ja iloitsevat käyttäessäni vapauttani." Sellainen on ihannekoti. Mutta jos muuten hyvässä kodissa ei aina vallitse vapaus, on syy usein kodin sisustuksessa, sillä vapaus ei viihdy liian hienossa ympäristössä.
MAIJA. Tuossa sen kuulette! Mutta ei ole kylliksi yhdessä äänessä. Kaikki vuoret, kummut ja laaksot, kaikki odottavat lehtisilmut, kaikki paleltuneet laululinnut, kaikki hyttyset, joiden tuli tanssia franseesia tänään, etsivät ja surevat minua. Sano niille vaan yksi sana, niin saat sata vastausta. MAIJA. No niin, hiljaa, olkoon siinä nyt kylliksi!
Ne ovat nyt jo niin kesyttyneet, etteivät enää pelkää minua eivätkä vapaakaan, vaikka menen suorana aitan perään. Tuskin olen pudottanut siiman veteen, kun joukosta suurin toisten ohi ampuen käy kiinni syöttiin ja nielaisee sen kurkkuunsa. Pala on liika suuri ja luiskahtaa pois siiman tiuketessa. Suupielistä välähtää irtautuneita mätijyväsiä, jotka takana odottavat heti korjaavat.
Siellä Friida sanoi meille: tietäkäät, että jos minun on oltava kaupungissa, niin en minä venettä kysy. Sitten hän oli illalla sanonut meille: nukkukaa rauhassa, kaikki on päätetty. Ja yöllä, meidän maatessamme, hän oli lähtenyt torpasta, emme tiedä minne. He odottavat ja odottavat, mutta Friida ei tule pyhityskokoukseen. Hän pysähtyi ja pani tuskissaan molemmat kätensä päälaelle.
Meri kun paisuu ja riehuen rantaan rientää, silloin asumukset kuohuvista aalloista kohoutuvat, juuri kuin laivahylyt meren kareilta. Monen majan silloin vesi vie; mutta toisessa kuitenkin asukkaat säilyvät. Rauhallisina he odottavat kohtaloaan. Mutta mitä he odottavat?
Sinne ulos, jossa neidot hymistys-sieluisina odottavat ritarinsa saapumista, joka polvistuvana puhuu heidän rintansa liljaksi ja heidän huulensa liljan lehdiksi. Sinne ulos, jossa Graalin temppeli hämärhäilyvien vetten rannalla odottaa puhtainta ritaria, jonka rinta valkeana tähtenä valaisisi sen suruhämyisen temppelin lempeän liikutuksen loisteella. Maailmalle hulmuu Parsifalin mieli.