United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
He iloitsivat vielä erikoisesti siitä, että kaikki siten sopimuksetta olivat kokoontuneet, ja ettei yhtäkään puuttunut. He pitivät tätä päivää naisellisten hyveitten riemupäivänä ja kaikkien vaimojen ja neitojen yleisenä kunnia- ja ilojuhlana.
"Te, vaimonpuolet, olette paljon kavalampia kuin me miehet; emme me toki julkeaisikaan ruveta noin kavaloihin keinoihin", sanoi Kirri, täydellisesti tunnustaen vaimojen voittavan kavaluuden. "Mitä kavaluutta se on?
Juosten joutuvi takaisin, pian pirttihin menevi; sanoi tuonne saatuansa, toimitteli tultuansa: "Kuulin mie mereltä itkun, poikki joen juorotuksen." Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, pian pistihe pihalle, vierähti veräjän suuhun; siinä korvin kuunteleikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei ole itku lapsen itku eikä vaimojen valitus; itku on partasuun urohon, jouhileuan juorottama."
Sekä heimokunnan hallitsija, että alaruhtinaatkin ovat hyvin vierasvaraisia ja kestitsevät aina tuttaviansa ystävällisesti. Tämä seikka on myös yksi syy monivaimoisuuteen, sillä kun maanviljelys on vaimojen työ, niin ei ylhäinen mies, jolla vaan on yksi vaimo, voi kylliksi arvokkaasti vastaanottaa vieraitansa.
Hänen täytyy siis keksiä toinen, uskottavampi este: »Lähe en piikojen pyhyyttä, Enkä vaimojen vähyyttä; Saisin jos satakin naista, Tuhat piikoa piellä; Vaan tuli kova ikävä, Ikävä omia maita, Oman maani mansikoita, Oman niemen neitosia!»
Onko Anna taas kipeämpi?" kysyi Roosa pelästyneenä vaimojen ulinasta. "Kipeämpi! Ah, hyvä Jumala! kuollut hän on lapsi parka! Tunti sitten, ja lääkärikin on jo ollut täällä ja on nyt mennyt Bolauhin ja sanonut, ettei hän enää voisi mitään tehdä; pitäisi vaan lähettää neiti Roosaa noutamaan hovista. Hän kyllä sanoisi, mitä on tehtävä". Sanaakaan vastaamatta astui Roosa huoneesen.
Kylmä viima tuntui mökissä käyvän ja yksinkertaiset, päreillä paikatut, rikkeimet akkuna-ruudut olivat niin jäässä, että alkava aamu näkyi mökkiin niinkuin lumihangen läpi. Vaimojen suusta lähtevä henki näkyi mökissä niin vahvana vesikaasuna kuin kaksi vankkaa savutorvea olisi purkanut savuansa tyyneesen ja selkeään talvi-aamuun. Vaimot raottivat ovea; ilma oli kaunis ja tyyntynyt.
Vasta siellä he näkivät, että koko Pognembinissä tapahtui aivan samaa kuin heillä. Koko kylä on liikkeellä. Maantie on täynnä kutsunnan saaneita sotilaita, jotka menevät rautatien asemalle, vaimojen ja lapsien, vanhusten ja koirain saattamina. Joukko on alakuloinen.
Montapa meit' on miestä ja aimoa siell' asehissa vaimojen, lasten, vanhempain elon kallihin eestä turvana Ilionin, vaan itse nyt kuolosi kohtaat, vaikk' uros hirmuinen olet kyllä ja sankari suuri." Virkki, ja peitsi jo päin, käden jäntevän heittämä, kiiti, sääreen, polven alle se sattui eik' ohi mennyt.
Paikkoja keillä Ferai, Boibeis-järven ol' ääri, keill' oli Boibe tai Glafyrai, talokaunis Iolkos, niit' ykstoistapa purtt' Eumelos toi jalo, jonka vaimojen sai valioin Admetos-valtiahalle, Alkestis, Peliaan tytär armas, siskoja sorjin.