United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä ymmärrän kun minäkin olen köyhä, niin en enää kelpaa siinäkö sinun rakkautesi sitte olikin? Isäni, minä tahdon teitä seurata, teillä löytyy toki rakkautta, vaikka se onkin kummallinen.» »Mikki», sanoi Lyyli, »älä tuomitse minua, sillä minä rakastan sinua! Mutta äitinikään ei minua antaisi sinulle, koska se avioliitto, jota isän kirous seuraa, ei saata olla Jumalalta.»
Lyyli. Niin, eihän sitä tiedä. Sen vuoksi olenkin kaikkea niin tarkkaan ajatellut ja aprikoinut, ja mitä en tiedä omasta kokemuksestani sillä nykyään kirjoitetaan ainoastaan omista tunteistaan ja havainnoistaan sen olen muilta kysynyt. Mutta kuuleppas, Maiju! (Erikseen). Voihan minä sentään häneltä (
Ja metsä on sateenkuurassa ja päivä paistaa ja lintujen laulu soi ja kevät on mielessämme ja kevät on ympärillämme ja rakkautta huokuu koko maa. Lyyli! Birger! Minä rakastan sinua! Minun täytyy, täytyy saada rakastaa sinua, ymmärrätkö! Ah Birger!
»Silloinpa olen varallani», sanoi Mikki itseksensä; »että joudun tienhaaralle, kun Lyyli tietä lakaisee.» Nyt meni hän tytöistä vähän toisaalle ja huuhueli heille, ikäänkuin ei hän olisi tietänyt, missä olivat. Pian kajahti vastaus saaressa, ja Mikki riensi tyttöjen luokse. »Vihtojako nyt teette?» kysyi hän ja rupesi heille oksia taittamaan.
Kuulkaapas, jääkää nyt tänne, minä tahtoisin vähän puhua kanssanne tuosta teidän romaanistanne. Lyyli. Romaanistani ! Ins. Niin, ehkä voisin antaa teille joitakuita neuvoja. Minä, totta kyllä, en itse ole mikään kirjailia, mutta onhan tämmöisellä vanhalla sedällä kumminkin vähän kokemusta. Ins.
Kahvia juotua hiottiin sirpit ja mentiin taas pellolle. Pian terävät sirpit olivat kaataneet lopun viljaa, ja Mikki sekä Lyyli olivat ensiksi saran päässä. Tästä ei Niemi joutunut paremmalle tuulelle, vaan synkkänä hän läksi väkensä kanssa Niemen komeaan tupaan, jossa pitkillä pöydillä kukkuraiset ruoka-astiat höyrysivät ja haarikoissa vaahtoeli väkevä kalja.
Poika puheli vielä: »Isä ja äitikin isoisää aina: siunaavat; äiti sanoo: 'Hyvä Jumala, siunaa häntä ja pehmitä hänen sydämmensä'». »Lapseni, sinä vaivaat vanhusta», sanoi Lyyli, »tule nyt pois.» »Antakaa hänen olla vain», vastasi ukko, »minä rakastan lapsia.
Hän nousi istualle, mutta nyt kuului Niemen ukon ääni sekä muita ääniä, sillä ukko oli Kuuselasta saanut väkeä kokoon. Lyyli pyysi tuskaantuneella äänellä: »Oi auttakaa minut kotiin! Viekää minut toista polkua, en tahdo nähdä noita.» Hän nousi ylös ja pääsi äitinsä ja Mikin avulla kotiin; vaan silloin hänen voimansa olivat loppuneet.
Paperikaupassa! Niin! Missä paperikaupassa? Aleksanterinkadun varrella. Missä lie? Mikä näitten ihmisten nimi on? Siivonen. Tämä on merkillistä. Tytön nimi on Lyyli. On. Kaunis, komea tyttö. Hyvin nuori! Niin!
"Kuules tyttäreni!" lausui hän te'eskenteleväisellä äänellä. "Miksi sinä olet niin surullinen? Miksi näytät niin vastahakoiselta meidän tuumiimme? Vartootko parempaa sulhasta, kuin Matti on, vai tahdotko vaan osottaa vastahakoisuuttasi?" jatkoi hän, ottaen taas entisen tuiman muotonsa ja äänensä. Lyyli säpsähti huomattuaan isänsä.