United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miksi ovat ihmiset niin usein onnettomia, tyytymättömiä, vaikka itse kumminkin onnensa voi luoda... Voihan köyhyydessäkin olla onnellinen, kun vaan on ketä rakastaa... Mitä nyt! Ketä sieltä tulee? Pojathan ne taasen! XV:s KOHTAUS. SELMA. Mitä te nyt taasen? KALLE. Wille tahtoo ryöstää tämän, vaikka minä löysin. WILLE. Minä se ensin näin. KALLE. Minähän se sanoin WILLE. Minäpä
Muistelen Muinoin prinssi ollehen'... Florinna mun prinsessani... *Cyprinus*. Hänen löydät pian ani. *Amundus*. Ihminen! Mä riemuitsen! Voihan ihmishenki kiitää Aatteen siivin lentää, liitää Luokse Luojaa istuimen. Onni, autuus, ilo suuri Ihmisenä olo juuri, Lemmitty kuin ihminen! *Cyprinus*. Florinnan luo joutuen; Lintu sininen, Sua oottelen! *Amundus*. Oisko siipeni nyt mulla! *Kuningatar*.
Hänen isänsä ei sitä kuitenkaan huomannut ja, jos huomasikin ei pitänyt väliä. Hän jatkoi entistä elämäänsä, jossa yhä edistyi, mutta onnettomuudekseen aina pahaan päin. Nyt oli hän erittäin hyvillään, saatuaan Hanneksen pois tieltään; olihan nyt toivoa saada Lyyli suostumaan naimiskauppaan Katajan rusthollarin kanssa; voihan tuon poika nahjuksen palaamisen tehdä Lyylille hyvin epäiltäväksi.
Jos ei saanut nähdä majesteettia, niin voihan toki saada jonkun nauhustetun lakeijan näkyviinsä; jos ei niinkään käynyt, niin sai kenties katsoa ällistellä kuninkaallisia vaunuja, tai udella uutisia joltakin porvarisvartijalta, joka seisoi vahdissa Korsholman portilla.
»No, noh», sanoi Vepupp, »voihan hän kasvaa vielä.» Ukko Witt ja räätäli sopivat hinnasta, ja kun takki oli maksettu, läksivät matkamiehemme ylikertaan ruvetakseen levolle päivän vaivoista. Witt ja Swart makasivat yhdessä sängyssä ja Kalle ja Frits saivat sijansa toisessa. Pian vallitsi huoneessa syvä hiljaisuus.
»Mutta tuo salakäytävä tuossa, joka vie kammioon, mistä tämä vanha mies puhuu?» Sen Ludvig kuningas sanoi matalalla, tuskallisella äänellä, pitäen toisella kädellään kiinni Crévecoeur'in käsivarresta ja toisella viitaten pikku oveen. »Se mahtaa olla Mornayn mielikuvitelmia», vastasi Crévecoeur, »tai joku vanha, perätön tarina mutta voihan sitä asiaa tutkia.»
On turha ottaa häntä niin vakavasti. Voihan leikitellä hänen kanssaan hetken kaksi. Mutta on suorastaan järjetöntä panna hänen vuokseen mitään alttiiksi tai sallia hänelle sisäistä, sielullista määräämisvaltaa. Samalla huomasi hän kuitenkin kauhukseen, että Liisa tässäkin muodossa tai oikeastaan juuri tässä muodossa, oli hänelle hyvinkin haluttava.
Luulenhan ymmärtävän. Sehän on vain sentähden ... eikä minkään muun ... sanokaa, että sen hyväksytte... Niin, kyllähän ... voihan olla, niinkuin te sen sanotte. Ja hänen järkensä, hänen oikeudentuntonsa sanoi hänelle, että Elli oli omalta kannaltaan oikeassa.
Voihan hänkin pyörtyä, koska se on välttämättömästi näytelmään kuuluvaa. Ei, hänen tulee vain ilmaista äänetöntä toivottomuuttaan kas näin! Nyt tiedän. Minä juoksen tammen takaa esiin syöksähdän metsänhaltian jälkeen tempaan häneltä hänen saaliinsa se tulee näyttämään aivan oikealta tappelulta... Jossa ei kuitenkaan toivoakseni keihästä käytetä?
Ei mitään... mutta kun hänestä Olavi näytti loukkaantuvan, jatkoi hän: sitä vain, että ettekö tiedä, että voihan olla kaikenlaisia syitä, jotka melkein kuin pakottavat ... joista ei voi irtaantua, kun niihin kerran on takertunut.