United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, nähkääs luutnantti, toisti ukko, pelon alaisesti katsoen oveen päin. Niin, nähkääs luutnantti, äitillä, joka on kaikessa nyt vähän väärin Emiliä kohtaan. Niin, minä tunnen historian alun. Gyllensvingel... Niin ... vai niin, niin, sitten tietää luutnantti kaikki tyyni. En, en kaikkea, paras notarius; minä arvaan... Mitä? Että te... Että minä ... mitä sitten?
Kunniani kautta, ihana ystäväni, se on hauskaa kuulla ja tutustukaamme hetikohta lähemmin toisiimme! virkkoi kapteeni hiukan lempeämmällä äänellä ja ojensi kätensä kohottaakseen huntua nunnan kasvoilta. Tämä vetäytyi kuitenkin nopeasti pari askelta taapäin, ja oveen ilmaantui kaksi epäilyttävän näköistä sotamiestä.
Mustalaisnainen vaikeni ja suuntasi katseensa oveen. Se avattiin äkkiä, ja Stiina-muori syöksyi sisään. Eukon kurttuiset kasvot olivat keltaisenkalpeat, ja koko hänen ruumiinsa tärisi. Mitä Jumalan nimessä on tapahtunut? kysyi emäntä, kasvoistaan päättäen hämmästyneenä. Niin, mikä siellä on? kysyi kreivikin; onko tuli irti? Missä palaa?
Felton tunsi epäilemättä povessaan, että hänen voimansa alkoivat uupua ja hän astui askeleen oveen päin; vanki, joka ei silmänräpäykseksikään heittänyt häntä näkyvistänsä, syöksähti hänen jälkeensä ja pidätti hänet. Herrani, huudahti hän, olkaa hyvä, olkaa lempeä, kuulkaa minun rukoukseni!
Ja joka kerran kun ovi aukeni, kääntyivät hänen heikon, ihan kuolevan näköiseksi laitetut silmänsä oveen ja luuli hän näkevänsä nimismiehen teräväsilmäiset, punakkaposkiset, pulleat kasvot.
Hän oli sytyttänyt kynttilän, ottanut kutimensa esille ja odotti isäänsä. Oveen tartuttiin ja Gunnar astui sisään. Vedenpisaroita riippui hänen hiuksissaan ja tippui nutustaan, joka oli sateesta kiiltävä. Hän ei sanonut mitään, astui vaan takan ääreen, riisui nutun päältänsä ja levitti sitä valkean eteen.
Hetkiseen en saa sanaa suustani, samalla kun mieleeni palaa elävänä se hetki, jolloin Oulun lääninvankilassa näin tuon onnettoman vainajan. Hän pysyi aina kopissaan käymättä edes pihalla kävelemässäkään. Kerran pistäysin hänen koppinsa ovella, kun se vartian sisällä ollessa oli puoliavoinna. Kelmeäihoisena, hartiat kyyryssä istui L. hievahtamatta jakkarallaan, selin oveen.
Mene pois, sillä muutoin en takaa, voinko hillitä itseäni!" "Sinä erehdyt, Antti; minä kadun..." "Mene jo, Yrjö, tahi armahtakoon Jumala sekä sinua että minua." Yrjö otti pari askelta oveen päin; vapisevalla äänellä kysyi hän: "Tahdotko kelloa, niin saat sen?" "Mene, Yrjö!" kiljasi toinen, ja Yrjö kiiruhti ulos. Vaan Yrjölle oli käynyt näin.
Hänen oli mahdotonta saada Lauria vakuutetuksi! Hän väänteli käsiään tuskassa. »Mikä pelastukseksi, hyvä Jumala, mikä?» Koputettiin oveen. Esterin mieleen johtui nimismies, joka oli taas leski. Ja hän pukeutui täyteen loistoonsa lähteäkseen nimismiehen luo eilisen kohtauksen johdosta. Eemeli Rautiainen! Hän oli yksinkertaisessa sarkapuvussa, enemmän herran näköinen kuin koskaan ennen.
Yht'äkkiä kuuluu ulkoa punakintaisen tytön ääni puhelevan Herran kanssa. Tytön ääni sanoo kiihkeästi: »Ei saa voi voi, ei saa!» Herran ääni on hiljaista muminaa. Nyt kuuluu hameiden humina ja tyttö ilmaantuu kiireesti oveen. Varsat hypähtävät makuultaan, toinen kurkottaa päänsä karsinan aitauksen yli, toinen pistää turpansa sen raosta.