United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mutta minä en myöskään uskalla olla kahden kesken teidän kanssanne tässä suuressa, tyhjässä huoneessa, jossa kaikki liidulla sivellyt akkunat irvistelevät kuin kummittelevat kasvot minulle. Jos te nyt kuolette, voisi ihmiset luulla, että minä olen tappanut teidät. Ah, se on hirveää. Sallikaa minun tuoda lääkäri, minä juoksen, minä en viivy kauvan poissa!
Mutta ääneen hän sanoi: Jos herra pitää vähän tätä sikaria, niin minä juoksen tuon miehen jälkeen. Minkä miehen? kysyi äijä nauraa hehettäen. Sen, joka tässä juuri, kirkkaalla kadulla, sieppasi lompakkoni, tuiskahti Johannes vihaisesti. Niin hauskaa kuin hänestä muka olikin tavata maamiehiään, hänellä ei ollut nyt aikaa siihen. Hänellä oli tulinen kiire tavata kiinni pahantekijä.
Enkä minä enää saata sitä sille milloinkaan tunnustaa. Hän hyökkäili edestakaisin ... ovelle ja pois ... ikkunaan ja pois... Minä sanon sen sille sittenkin! Ja kun olen sanonut, juoksen koskeen. Tai en sano mitään, vaan juoksen kuitenkin... Jako jätän heille lapsen? Nytkö, kun Juha juuri lupasi ottaa sen omakseen? En minä nyt voi ... en nyt vielä.
»Ole sinä Elsa tässä, minä juoksen kysymässä minun äidiltä ja sinun äidiltä, että saako sen ottaa, ja jos saa, niin sinä saat markan ja minä markan», häkelsi Mari toimessaan ja niin läksi juoksemaan, että kintut vilisi, kun Elsa oli suostunut tuumaan. Elsa seisoi rahan ääressä ja odotti sykkivin sydämin Maria takaisin.
Kun nyt olisi joku, sanovat lääkärit, joka antaisi ottaa vähän vertaan häneen, niin hän jäisi eloon, sillä tauti on jo voitettu. Ei ole ketään, kaikki ovat vieraita. Silloin minä saan kuulla asiasta ja juoksen joutuin sairashuoneelle. Lääkärit heti toimeen, sillä on kiire. Minun valtasuoneni avataan ja siitä viedään putki sinun suoneesi.
Mutta suotta te kulutatte aikaanne. TIRKKONEN. Huoli siitä. Tule Heikura! OTTO. Jos minä saisin luvan kulkea edellä lyhdyn kanssa ja näyttää herroille tietä. TIRKKONEN. Ei tarvitse. OTTO. No, sitten juoksen jäljessä, sillä mukana minun olla pitää. Ajöös nu, ajöös nu, solänge. Kuuletteko, te möröt, siellä uunilla! Ajöös, ajöös! ANTTI. Poika sinä, nyt ala lipata. OTTO. Kommer straks. Makeata unta!
Kuinka taisin astua tuon jalon, korkean temppelin pyhästä ilmasta tähän kuumaan masuuniin alas? Minä mieletön! CANZIO. Ken huutaa? MARIAMNE. Rachel, varro! RACHEL. Minä kirmasen, juoksen ja kirmasen! CANZIO. Rachel! RACHEL. Canzio! Ahaa! Nyt löydän sinun viimein. Mutta mies makaa. CANZIO. Kuinka on laitas, sisär? RACHEL. Joteskin hyvin. Mutta katselkaamme miestä, joka makaa purpuraisella vaipalla.
»Sallitko hänen tulla seuraasi?» kysyi everstinna. »Miksi en? Oikein halusta toivoisin hänen pian tulevan tänne.» »Mutta mitä sanot sinä, Milja?» kysyi everstinna. »Soisin kernaasti, että tyttäreni saisi olla tuon suloisen ja hempeän tytön seurassa», vastasi paronitar. »Jos niin on, lähetän häntä käskemään.» »Minä juoksen itse hänen tykönsä», sanoi Salli. »Noh Salli!
Katriina katsoi kauhistuneena häneen. »Istukaa hänen luonaan; minä juoksen apteekkiin.» Kuin Knut tuli takaisin, istui Holt nojatuolissa. Hän näytti väsyneeltä ja hänen äänensä oli vähän käheä. Katriina oli lähtenyt huoneesta. »Minä en enää siedä mitään», hän sanoi, »loppuun kulutettu, loppuun kulutettu, Knut; minun päätäni huimasee pienimmästäkin ponnistuksesta.»
*Rinaldo*. Kas, tuossa hän juuri ajaa ohitse. Tulkaa, pojat. *Musta Joonas*. Olipa hyvä, että jäin tänne kivien taa piiloon ja kuulin kaikki tyyni. Taitavat ruveta ryöstämään talonpoikaa. Se heille käy kalliiksi. Nimismiehen asunnolle ei täältä ole pitkä matka. Minä juoksen sinne ja kerron hänelle, mitä he aikovat. Sitte minä menen ja kerron maisterille kaikki tyyni.