United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !


Vaatteiden kuivettua irtausi niistä savi hieromalla helposti, mutta takkia päälle pantaessa sattui nimismiehen käsi povitaskuun ja hämmästyen kiljahti hän: "missä minun lompakkoni, häh?" "Mikä lompakko?" tohti Kaisa kysäistä. "Rahalompakko, jossa oli Pellonpäänkin rahoja tuhat kuusi sataa." "Olisipa semmoinen rahasto minulla!" huudahti Jaakko.

Mutta ääneen hän sanoi: Jos herra pitää vähän tätä sikaria, niin minä juoksen tuon miehen jälkeen. Minkä miehen? kysyi äijä nauraa hehettäen. Sen, joka tässä juuri, kirkkaalla kadulla, sieppasi lompakkoni, tuiskahti Johannes vihaisesti. Niin hauskaa kuin hänestä muka olikin tavata maamiehiään, hänellä ei ollut nyt aikaa siihen. Hänellä oli tulinen kiire tavata kiinni pahantekijä.

Herra vuorineuvos on pelastanut minun lompakkoni, selitti hän kaksimielisesti läsnä-olijoille, jotka kukin käsittivät sen omalla tavallaan. Toivon, että vielä usein olen tilaisuudessa tekemään teille saman palveluksen, nauroi Rabbing. Ja he katsoivat toisiaan silmiin kuin kaksi auguria, jotka toisensa ymmärsivät ja tiesivät saman hengen lapsia olevansa. Heidän asiansa oli pian päätetty.

Mitä noihin voin vastata, mitenkä itseäni puolustaa? Niin, ensinnäkin täytyi huomata, että lompakkoni oli typi tyhjä; eikä ollut mitään säästöön muuallakaan joutunut. Mihin olivat nuo jotenkin runsaat ansaitsemani varat joutuneet; mihin ne olivat uponneet?

Se on minun lompakkoni», kasahti yhä Jukke. »Ei minulla, ei minulla, eikä minullakaan ole», kuului yhä kieltävät vastaukset. Eikä kukaan sen paremmin ilmaissut mieltään, vaikka kaikki uskoivat, että ukko Koponen oli pistänyt lompakon talteen, kun näki Juken menettelevän sopimattomasti sulhaismiehen menettelyiksi, ja lystikseen vaan tahtoivat katsoa, miten Jukke on kovana lompakkonsa puolesta.

Tuulos: Toisen kerran tapasin teidät Parviaisen myymälän edustalla. Olin juuri jättänyt myymälän ja kulkenut hetkisen, kun huomasin kadottaneeni lompakkoni. Tapasin teidät niinkuin jo sanoin myymälän edustalla ja kysyin, olitteko te sen löytänyt. »En», kuului varma vastauksenne. »Olen teidät jo kerran ennen tavannut. Minä uskon teitä», vastasin minä ja aijoin poistua. Silloin näin uudelleen sen, mikä jo ensi kertaa tavatessamme kiinnitti huomiotani teihin valon kipunan keskellä pimeyttä Te sanoitte: »

Ja varsinkin kun konjakin vaikutuksesta tunsi olevansa kylliksi rohkea kysymään omansa itselleen, päätti kysyä tiukasti lompakkotaan, katseli tulisesti kaikkien silmiin ja äkäsesti kivahti: »Missä on lompakkoni? Kuka otti?» »Ei minulla, ei minulla, ei minullakaan, eikä minullakaan», kuului kiinteät vastaukset. »Mitä leikittelette? Sanokaa heti, kellä on ja antakaa se minulle.

Voi! herra, minä olin tehnyt hyvän matkan, koska tämä tyttö tuotti minulle satatuhatta piasteria, joita te nyt suosiollisesti maksatte minulle." "Mitä paljo tuo on?" kysyi Martin Paz itsekseen. "Kas tässä minun lompakkoni sadallatuhannella piasterilla", vastasi André Certa juutalaiselle. "Kiitoksia herra", sanoi Samuel, tarttuen aarteesen. "Ottakaa te puolestanne tämä kuitti.