United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !


Huhtikuun kuudentenatoista päivänä kutsuttiin minut kreivi Tauben luo, ja häneltä sain määräyksen lähteä jälleen Suomeen saaden samalla matkarahoikseni kolmekymmentä riikintaaleria. Tovereikseni sain kolme suomalaista talonpoikaa Turun saaristosta, jotka myöskin olivat viettäneet talven Tukholmassa.

Rannat jäävät vilisten jälelle eivätkä kauvan pysy kirkkovenheetkään rinnalla, vaikka koettavat parastaan. Vaan ne ovatkin vanhan ajan kulkuneuvoja ja tässä viedään suomalaista talonpoikaa kirkosta kotiinsa uuden ajan airoilla, joista ei vielä muutama kymmenen vuotta takaperin ukoilla ollut aavistustakaan.

"Yksi ja toinen asia saattaa olla minulle hämärää, mutta antaa talonpoikaa hampaita vastaan, sen konstin minä osaan perin pohjin", puheli hän, melkein omia hampaitaan purren, "sillä minä olen tottunut, näettekös, entisessä virassani, nimittäin."

Ei, mutta on sekin luontoa, että kun villi hedelmäpuu istutetaan puutarhaan, niin se jalostuu ja kantaa paljon kauniimpia hedelmiä. Ja jos otan orjantappuran niityltä ja hoidan sitä hyvässä maassa, niin se saa kauniimpia kukkia. Sen kyllä uskon, kun sinä sitä hoidat. Sentähden sinun pitää ottaa itsellesi parempi nimi. Mikä isäsi oli? Oli hiukkasen talonpoikaa, mutta enemmän merimiestä.

Nehljudofin oli tosin sääli häntä, mutta aivan toisella tavalla kuin oli sääli talonpoikaa Menshofia, joka ilman mitään omaa syytänsä istui haisevassa vankilassa. Vera Jefremovnassa oli ennen kaikkea säälittävä se silminnähtävä sekamelska, joka oli hänen päässänsä.

Elli tarttui taas aikakauskirjaansa, ei lukeakseen, vaan jotta sen suojasta sai katsella miestä tuossa vastapäätä, »tuota talonpoikaa», josta eroamisen tähden hänen sydämensä nyt vapisi. Täytyihän hänen saada selville, oliko hän entisensä.

Me istuimme pöytään. Vasilisa Jegorovna ei ollut hetkeäkään ääneti; häneltä sateli satelemistaan minulle kysymyksiä: kutka ovat vanhempani, ovatko elossa, missä asuvat ja ovatko varakkaita. Kuultuansa, että isälläni on kolmesataa talonpoikaa, arveli hän: "No sanokaas! Onpas näet vaan maailmassa rikkaita ihmisiä! Entä meillä, ukkoseni?

Nyt kysytään: eikö joku tuollainen saattaisi kärsiä korvapuustia? "Onko likivalta menevä niin pitkälle, ett'ei saattaisi voidella nenäkästä talonpoikaa, ilman, että hän antaa takaisin?

Kiireimmän kautta heitettiin seipäät maahan, piestyt jätettiin rauhaan ja kukin kiiruhti työhönsä uhkaavaa vaaraa pelonalaisesti mulkoillen. Kaikkien pelkäämä vouti, mestari Aatami, lähestyi linnasta tulevaa polkua myöten. Hän oli pitkä ja tanakka mies, iältään noin viidenkymmenen ja puku osoitti puoleksi herraa puoleksi talonpoikaa.

Bård ei ollut niinkuin muut talonpojat; heidän seassaan hän oli aivan kuin herra, mutta mitä se auttoi: talonpoika hän oli kuitenkin. Ja voudin suussa tuo sana sai semmoisen soinnun, että Gunhild lensi punaiseksi häpeästä. Talonpoika! Talonpoikaa hän siis oli rakastanut, rakastanut aivan rajattomasti... Gunhild kätki kasvonsa ja tunsi itsensä turvattomaksi.