United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
RACHEL. Siihen on Claudio liian järkevä ja vakaa. VARRO. Ei; astukoon hän miehenämme tanterelle. Mutta me lähtekäämme tästä tieheemme. Tule, lapseni. RACHEL. Sallikaat minun olla. Minä tuskin käsitän mitä on tapahtunut. VARRO. Ja hän on kyllä käsitellyt meitä. Käy pois sun ruman veljes näkyvistä. Mariamne, sinun murheelliseen helmaas rientää murheellinen Rachel.
Tässä on käteni. ANGELO. Ihanata! Te saatatte mun onnelliseksi yli määrän tänä suloisena iltana teidän laaksossanne. MARIAMNE. Te, herra Claudio, mulle suotte teidän käsivartenne. CLAUDIO. Te tiedätte kuinka kernaasti. RACHEL. Ja näinpä kuluu aikamme hauskasti vartoissamme Canzioo. VARRO. Hän tulee, paikalla on poika tässä.
RACHEL. Vaiti katsahtelet sinä korkuuteen. Onko tämä rukousta taivaan Herran tykö? Sano mitä tahdot rukoilla, ja minä yhdistän sun rukouksees äitillisen ääneni. MARIAMNE. Samoin teen myös minä ja, usko mitä sanon, povesta uskollisuudessa sua kohtaan niin puhtaasta kuin tämä taivaan vahvuus, johon lähetän rukoukseni sun edestäs, mun lemmittyni. RACHEL. Sano kuinka on laitas ja mitä on tapahtunut.
Marcia, sä löydät aavan santameren keskeltä ihanan, kalpean Ammoniumin saaren, jossa Hymenin temppeli seisoo. MARIAMNE. Seuraa minua, Rachel, minä rukoilen. RACHEL. Mitä tahdot minusta? MARIAMNE. Tule kanssani kotia. RACHEL. Kotia? Minulla ei ole enään kotoa. MARIAMNE. Miksi haastelet lapsekkaita? Seuraa minua kiltisti ja älä ole itsepäinen. Rientäkäämme ennen pimeyttä.
CANZIO. Ehkä saattaisinki sydämmesi vallattomasti paisumaan? MARIAMNE. Ole rauhassa. CANZIO. Oi Mariamne! minä tiedän sinun järkeväksi naiseksi ja toivon huomaavasi, että teen nyt myöskin järkevästi minä. RACHEL. Sano pian. Miksi vaivaat meitä, sinä armoton veli, armoton sulhanen? Minä makaan kuin tulisilla hiileillä, ja kuulen Mariamnen sydämmen iskut.
Tietkäät siis, että jos henkeni tai onneni pahaksi jotain ilmauu teiltä, niin olenpa kohta vannotusta valastani vapaa. MARCIA. Uumoileva mies, vaihka sanoo hänen ulkomuotonsa toista. Mutta eihän ole ihme keskustelossa ryövärnaisen kanssa. Mutta joku lähestyy. Minä riennän kammiooni. Ihmeellinen nainen! Mutta kohta teen epäsääntöisyydestä lopun, kohta. Toki: kurja Rachel ja Mariamne!
VARRO. Oi Mariamne, poistu kauvas täältä, kauvas, kauvas! Mariamne, kuule minua! MARIAMNE. Sallikaat minun tulla. VARRO. Katso sitten. Tuossa hän makaa. Ooh! MARIAMNE. Valistu hänen päällensä, taivaan armo. ANGELO. Olisivatko jo elon kaikki henget hänestä paenneet? GIOTTI. Ei hengen kitkahdusta löydy enään pojassa. 1:N PALVELIJA. Oi laupias Jumala! 2:N PALVELIJA. Pyhä Maria, mikä hirveä näky!
Nyt he kurottavat tuliset kielensä mua kohtaan ja tahtovat mun niellä, raukan, kuin kärme pienen sirkan kitaansa temmasee. MARIAMNE. Rachel, Rachel, sä uneksut vaan. RACHEL. Kaiken mailman ja mustan syvyyden kiukkuinen viha on mun piirittänyt ja kaukana, kaukana, on äitin-armo. Armoa, armoa ja laupeutta Jumalan rikkauden tähden, armoa! MARIAMNE. Hurja Rachel! Ah! mitä pitää minun tekemän?
Ah! miksi tuntee sydämmeni tällä hetkellä niinkuin yömustan, veripäärmeisen ukkospilven läsnä-olon, joka hirmuisen jyrkkänä ja pyörryttävän korkeana kohisten lähenee meitä? Mariamne, mua aavistaa, että jotain hirmuista on kirjoitettu hänen kohtalonsa kirjaan. MARIAMNE. Korkeuden voimat kohtalomme johtaa. RACHEL. Niin niin; mutta levoton on äitin sydän.
CANZIO. Sinua olen lempinyt, mutta, ah! en tee sitä enään; sillä sokeasti ampuu lemmen jumala. Aatteles, mikä järjettömyys minulta, ottaa sinua vaimokseni vastoin sydämmeni taipumusta, ja mikä järjettömyys sinulta ottaa vastaan lemmetöntä sydäntä. Sillonpa hääpäivämme olisi ollut onnettomuutemme syntymäpäivä. MARIAMNE. Oikein, Canzio! CANZIO. Oi, älä virnistele!