United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Valmu-unelmiin jo untuin, laine tuutiutuu tuntuin vienoon värisoinnelmaan! Oi, Suleima! tunnen riemun, joka luokses pois nyt vie mun helmaas vaiti vaipumaan: kaipuun, joka hehkuin palaa, kaihon, joka nousta halaa riemuun yhä suurempaan, ihmeenlaisen suonten kuumeen, untenmailman valmuhuumeen, tule laineen tunnelmaan! TUSKAIN Y
Illan kuu ja tähti, Loista tietäni, Väinämöisen miekka, Viittaa matkani, Jota mennen päivät, yöt, Siksi kun ma vaivain työt Lasken uhriksi Helmaas, Suomeni! Ja Sä taivaan Luoja, Kuule minua, Kuule rukousta, Ohjaa onnea! Säteilläsi lämmitä Kylvöäni kultaista, Nosta korrellen Kiiltotähkänen!
Ma sinut etsin, näin sun, tunsin sun, Mut koskaan äidin helmahan en sulje Ma poikaa, jot' on Fleming kasvattanut, Ennenkuin oikeutensa hän näyttää. Kas käärmeenkieltä rinnassain ja helmaas Mua sulje! Linnaan takaisin! Oi äiti! Enemmän vihaat sä kuin rakastat. Ma rakkaudesta vihaan. Poikan', ota Tuo sormus.
Rakas, pyhä, suuri Luonto, sulle soitan, sormet liitän, lumosit mun lasna kerran, siitä miesnä nyt sun kiitän. Sulle uskoton en olla taida enkä tahdo, helmaas suutelen ja kuolen, vaivun valheesees ja kuvitelmaas.
Mi autuus helmaas nukkua, Sä uniemme maa, Sä kehtomme, sä hautamme, Sä aina uusi toivomme, Oi Suomenniemi kaunoinen, Sä ijankaikkinen! H
Sanat kuuluivat näin: »Oi lumi tuiskuile, tee hauta minulle! Tää sydän polttava jo etsii lepoa. Kun hautaan lasketaan, mua, lumi, peitä vaan ja unhotettua niin helmaas tallenna. Oi lumi, jäiseksi sä laita hautani, ett' lemmenliekkini siell' ijäks' sammuisi.» Näin hän lauloi mutta minä hiivin taas pois yhtä hiljaa kuin olin tullutkin. Muutamia viikkoja myöhemmin minua kutsuttiin hänen luoksensa.
RACHEL. Siihen on Claudio liian järkevä ja vakaa. VARRO. Ei; astukoon hän miehenämme tanterelle. Mutta me lähtekäämme tästä tieheemme. Tule, lapseni. RACHEL. Sallikaat minun olla. Minä tuskin käsitän mitä on tapahtunut. VARRO. Ja hän on kyllä käsitellyt meitä. Käy pois sun ruman veljes näkyvistä. Mariamne, sinun murheelliseen helmaas rientää murheellinen Rachel.
Kai Hafiz seurassa suurin on uljasten laulajain: mä meressä viinin ja lemmen olen helmenpyytäjä vain. Suleima! aarteen ma löysin, vaikk' alkaja vain lien varmaan, se on mielesi herttainen hyvyys, sun sulojes helmi, sa armaan'! Bospori! sun lainees säikkyin huokaa, milloin päivä väikkyin vaipuu helmaas kosteaan! Mut kuu se katsein vienoin nousee, luoden varjot tienoin valoon valmupunervaan.
Hän istui kehräämässä ja lauloi Anna-Liisalla oli kaunis ääni, vaan nyt soi se ylen surulliselta sanat kuuluivat näin: 'Oi lumi, tuiskuile, Tee hauta minulle! Tää sydän polttava Jo etsii lepoa. Kun hautaan lasketaan, Mua, lumi, peitä vaan Sa unhoitettua Niin helmaas tallenna! Oi lumi! jäiseksi Sä laita hautani, Ett' lemmen-liekkini Siell' iäks' sammuisi!
lyhyen, mietiskelevän äänettömyyden perästä. Kummasti käsi hellä johti mun keväiseen kohtaukseemme, helmaas syöksi. Eloa, jonka mailla haaveilun ma elin, nimitän nyt päivätyöksi. Oi, kuinka pimeässä kuljin harhaan; sain *sinut* silloin, löysin valon parhaan! Katselee FALKIA hiljaisella, hellällä ihmetyksellä.