Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
CANZIO. Pois tämä kummitus myös, tämä suolapatsas, jonka katsanto on mielelleni vaivaksi. Mene, sisäreni! MARIAMNE. Rachel, tule. RACHEL. Tässä on meidän hyvä seistä. MARIAMNE. Voi sinua aina itsepintaista! Tule! ANGELO. Fröökinäni, koska teidän kohtasin tässä ensimäisen kerran, niin annoitte minulle aivan suosivasti käsivartenne; suokaat minulle sama kunnia kerran vielä.
Mutta tee pian, mitäs teet. CANZIO. En ihmettele, ettäs ymmärrät, etteivät sovi meidän kohtalomme yhteen, tiettyäsi kuinka eri suuntiin pyrkivät meidän sielut. MARIAMNE. Arvoitus on selitetty. Sinä annat minulle korin ja revit rikki meidän liittomme. CANZIO. Jos tahdot niin kutsua askeleen, jonka otan meidän molempien onneksi, ja tuumiskeltuani kauvan ja ankarasti. RACHEL. Taivaan Herra!
Mutta tuossa tulee setäni, palaa Claudion huoneesta, ja onpa hänellä seurassa Claudio itse ja eräs nuori vieras herra. Muistanpa nyt, kuinka ihanata aina oli katsella Canzioa tuon Claudion rinnalla; ah! hän sillon oli kaksinkerroin kaunis. MARIAMNE. Tosin ei ole Claudio saanut ulkonaista kauneuden lahjaa, mutta hänen silmänsä akkunasta katsahtaa ulos kaunis, sointuva sielu.
Oi jospa sillon voisin avata hänen silmänsä näkemään minkä kalleuden hän jätti, koska jätti hän Mariamnen! ANGELO. Sä ylevä nainen, mikä tulee sun onnekses nyt? CLAUDIO. Kluostarin yö; sinne pakenee hänen sielunsa. Mariamne, että rikas sydämmesi pitää lakastuman kylmän marmoriristin juurella!
ANGELO. Kaunis Flaminia on vimmoissansa upottanut itsensä; niin luullaan yleisesti. Onhan löytty meren rannalta hänen hattunsa ja huivinsa, aaltoin heittäminä maalle. VARRO. Olisi nyt meillä helvetti, niin lausuisinpa: onnea matkalles siihen tuliseen kaupunkiin, mun Flaminiani! RACHEL. Jumala olkoon hänen sielullensa armollinen! MARIAMNE. Niin rukoilen myös minä.
RACHEL. Onko kaikki käynyt matkallasi hyvin? Oletko terve? Oletko onnellinen, mun armas Canzioin? CANZIO. Tähän kaikkeen, sisäreni, taidan vastata myöntäen. RACHEL. Mikä ilon hetki! CANZIO. Niin, olkaat tervehdityt! Ole tervehditty Rachelini, ole tervehditty Mariamne, sinä aina tyyni impi! Mutta miksi niin tyyni ja vakaa tälläkin hetkellä? Noo, lainehtiihan toki sun ihana poves.
RACHEL. En yhtään sanaa, en yhtä ainoata, vaan äänetönnä tahdon sinua katsella, katsella lakkaamatta. Mariamne on sun sydämmes ystävä vielä. MARIAMNE. Ei koskaan enään. Mun arpani jo heitettiin ja minulla on toinen ystävä. Auken eteheni, kluostarin portti, minä tahdon unohtaa mailman ja palvella taivaan ylkää, jonka lempi ei sammu.
Minä elän täällä ajan, kaadun ja syötän sijaantulijaani, ja häntä ja hänen jälkeistänsä kohtaa jatkaten aina sama onnenosa. Niin matelee mailma ilman loppua eteenpäin; ja siinä on koko herraus, siinä on ijankaikkinen elämä. Niin aattelen minä, mutta toisin kylmä Mariamne; emmehän sovi siis yhteen, meistä ei tulisi onnellista paria. Mutta onnen meille kaikille tuottaa tämä muutos nyt.
MARIAMNE. Musta kuin ijankaikkinen yö olkoon vaatteus, jossa murehtien astelen kuin neito, joka sydämmensä lemmityn kadotti. Siis ovat nyt kaikki mun kalani tässä. Oi kauhistava saalis! 2:N NAINEN. Mutta sitten, sitten? 1:N NAINEN. Sitten kellot pauhaa ja murhamiehen sydän vapisee. 2:N NAINEN. Vapisee kuin soidessa tuomiokellon. Mutta sitten, sitten? Ah!
Tämä ryövää minulta järjen! Malta mieles, Canzio, Canzio! MARIAMNE. Makaa rauhassa ja muista mitä lupasimme. RACHEL. Canzio! O, o, mun kultanen toivoni täällä! CANZIO. Etten tahdo sun onnettomuuttas. MARIAMNE. Ja siitä mahdan olla sinulle kiitollinen. CANZIO. Minä tiesin tämän myrskyn. RACHEL. Mun ainoa, kultanen toivoni täällä! Voi, tuhannen kertaa voi!
Päivän Sana
Muut Etsivät