United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä sellainen on ihminen vielä. Kun valo hänen huoneestaan puuttuu ja paksut uutimet peittävät päivän, niin matelee hänen mielensäkin mantereen varassa. Hän elää horroksissa, liikkuu hitaasti ja värisee omaa tyhjyyttään. Ei voi ajatella mitään eikä keksiä mitään alkuperäistä. Ja mitenkäpä voisikaan, kun kahdelta puolen ahdistaa pimeä ja kaksi puhdetta pihtiensä väliin puristaa.
Mistä sen saisi siellä meillä? Kotoiset huiput ovat matalat ja näköalat ahtaat. Siellä matelee niin usein esille kysymys: mitä kuuluu meihin maailmanmeno? Mitä meillä on hyötyä siitä, olipa se millainen tahansa? Paraneeko meidän asiamme siitä, että maailma paranee? Pitäisikö rakastaa ventovierasten ihmiskuntaa vain sen vuoksi, että se on ihmiskunta?
Mutta kun näkivät niiden kahden pahantekiäin peräytyvän, rohkaisivat he taas mielensä ja hyökkäsivät hurjalla sotahuudolla kahta soturia vastaan. "Sillä roistolla", huusi korpraali, "on taas joku konnamainen tuuma päässään. Näettekö, nyt matelee hän meidän taaksemme, että me tulisimme kahden tulen väliin.
Minä elän täällä ajan, kaadun ja syötän sijaantulijaani, ja häntä ja hänen jälkeistänsä kohtaa jatkaten aina sama onnenosa. Niin matelee mailma ilman loppua eteenpäin; ja siinä on koko herraus, siinä on ijankaikkinen elämä. Niin aattelen minä, mutta toisin kylmä Mariamne; emmehän sovi siis yhteen, meistä ei tulisi onnellista paria. Mutta onnen meille kaikille tuottaa tämä muutos nyt.
Hirsijyvän kokoisista munista matelee pieniä, 16 jalkaisia matoja, jotka ensin ovat ruskeita, sitte vaaleankeltaisia, ja jotka elävät silkkiäispuiden lehdistä. Viimeksi mato valitsee itselleen rauhaisen paikan, jossa kehiytyy umpinaiseen koteloon. Tämä hyödyllisin ja hienoin kerros on kääritty 700-1000 jalan pituisesta langasta.
Ja pitkäsen nuoli, niinkuin tarina kertoilee, piirsi, leimahtaessaan, kiveen nämät kuvat. Ja niinkuin tässä kuvauksessa, niin istuvat nuorukainen ja impi onnellisina korkeuden istuimilla; ja niinkuin uros tuossa matelee, niin entinen linnan herra paahteisessa ilmassa rangaistuksen vuoteella.
Kai suotte pääsiäisnä huomenella Mun niitä näitä tiedustella? Tiedettä harrastan, ja kiittää sietää Jo oppiain: vaan mielin kaikki tietää. Se toivoaan ei heitä menneheksi, Jok' inhan kolun kesken matelee, Aarteita kaivellen, ja iloitsee, Kun rikoistaan hän onkimadon keksi. Tääll' ihmis-ääni soiko sellainen, Miss' ilmestystä katsoin ihaninta?
Joskus joku krokodiili matelee rannalle taikka jättiläiskäärme sivuitse kähisee ja vielä puoliyön aikana metsän syvyydestä kuuluu turvattoman laiskiaisen yksitoikkoisia huutoja.
"Syödä mato!" huudahti Teresia. "Ja purra se kuolijaaksi!" huokasi Aina. "No mitäpä siitä", nauroi Lauri. "Nyt se matelee pöydällä", parkasi Teresia jälleen. "Puhalla se pois!" sanoi iso sisar. "Polje kuolijaaksi!" ivasi Lauri. Mutta Teresia otti vadelman lehden, lakasi varovasti madon lehdelle ja kantoi sen pihalle. Silloin huomasi Aina varpusen istuvan aidalla ja ahneena väijyvän matoa.
Metsät ovat niin täynnä hiisiä ja lempoja, että kun yhtä nimeltään huutaa, kohta matelee niitä sadoittain esiin kivien ja kantojen takaa.