Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
RACHEL. Sen teen, sinä ihana nuorukainen. Sun olentos, niin viaton ja kaino muistuttaa Canzioo ennen. ANGELO. Hyvä. Käyskelemmekö pois? RACHEL. Koska on se tahtonne. Mariamne! CANZIO. Giotti, Giotti! GIOTTI. Mitä tahdot? CANZIO. Sinun huuliltasi, minä tiedän sen, on turha valitus pannaan pantu. GIOTTI. Mutta sano mitä tahdot?
MARIAMNE. Rachel, sinä vallaton tyttö; et suo minulle päivän et yöseen rauhaa. Mutta ah! mitä näen? Oi tämä kiertelee mun sieluani! Taivaan Jumala, suo voimaa kestämään kaikkea tätä! Nyt käsitän. No riemuitse, Canzio, kruunattuasi suuren sankartyös, murhattuasi miehen tuhatta kerta arvoisamman sinua. CANZIO. Se oli hän. Jaa, niin totta kuin hän on kuollut ja elämän herra elää.
RACHEL. Elleivät surmanneet häntä ryövärit janoissaan kullan ja veren. MARIAMNE. No, taitaapa tapahtua paljonkin, paljon myös luoda tapauksia kammoova kuvailus, esimerkiksi: hän taitaa palata metsästä takasin, ellei kaatunut hänen päällensä puu. RACHEL. Mutta sinä tiedät, että on minulla ennustava sielu.
Kirkkaana ja viatonna kuin lainees tässä pikarissa kiirehtiköön sieluni elämän lähtehelle korkuudessa! Miksi unohti Canzio sun rikkaan sydämmes? Mutta ah! ei tiennyt, kurja, mitä teki hän sillon. Suo hänelle anteeksi ja sulje hänen sielunsa rukouksiesi loimoon pyhän ristin juurella. Se tee, sinä mun kaunoiseni, suvenihanaiseni, Mariamne!
RACHEL. Pimeys on meistä kaukana. Kuule: Koska istuin Arnon rannalla ja laulelin. MARIAMNE. Mitä tapahtui sillon? RACHEL. Sillon kaunis tyttö Arnon rannalla lauleli. MARIAMNE. Tule nyt, mun armas sisäreni! RACHEL. En tule, en tule, en tule! MARIAMNE. Oi Jumala! tämä murheen päivä on siis pimittänyt hänen järkensä.
Niin sanon minä, hänen kurja sisärensä; mutta mitä sanot sinä, hänen morsiamensa, hänen sydämmensä ystävä? MARIAMNE. Mä lemmin häntä, hän on mun iloni ja riemuni, muisto hänen kuvastansa voi povessani sytyttää taivaallisen tulen; ja jos hänen kadottaisin: mikä murheen hetki! Mutta huomaa: meillä on ijankaikkinen perintö-osa, jota emme mahda menettää kohtalon iskujen tähden täällä.
Huutaman apua tänne. RACHEL. Ole huutamatta. Minä tahdon ummistaa silmäni. Mariamne, mitä sanot? MARIAMNE. Sinä uneksut, mutta heitä jo uneksuminen pois ja heräy, oi, heräy! RACHEL. Niin, nyt heräyn pitkästä, murheisesta unesta.
RACHEL. Mariamne! RACHEL. Etkä näe toki mitään? MARIAMNE. En matkustajaa tomuvalla tiellä, enkä yhtä ainoata purjetta pinnalla Tyrhenin meren. RACHEL. Ja kaiketi on jo aurinko lähellä laskuansa? MARIAMNE. Niin, aivan lähellä. Ah! elles sä tule, niin lähestyy mua uneton, tuskallinen yö, yö ijankaikkisen pitkä.
MARIAMNE. Jää ijankaikkisesti hyvästi, Canzio! CANZIO. Ole onnellisempa kuin minä! RACHEL. Sen sanan, veljeni, sinä muistat kerran katkerasti. Mutta, Mariamne, enpä toki tarkoittanut juuri niin. Ah, ei vielä, ei vielä! Sinä et tahdo häntä rukoilla, mutta minä tahdon, teen sen tulisella voimalla. Muistatko? CANZIO. Nouse ylös, armas sisär, ja älä menettele sanoja hukkaan.
Noo, sinä tahdot sanoa, että oikeuteni täällä on jo kaikki, että hetki on lyönyt ja avettuna seisoo ijankaikkisuuden portti. Olkoon niin. Minä olen tässä. Mutta sinua, sieluni entinen heimo, teitä, Rachel, Claudio ja Mariamne, saanko enään koskaan nähdä, nähdä teidän kasvojanne?
Päivän Sana
Muut Etsivät