Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025


RACHEL. Sen teen, sinä ihana nuorukainen. Sun olentos, niin viaton ja kaino muistuttaa Canzioo ennen. ANGELO. Hyvä. Käyskelemmekö pois? RACHEL. Koska on se tahtonne. Mariamne! CANZIO. Giotti, Giotti! GIOTTI. Mitä tahdot? CANZIO. Sinun huuliltasi, minä tiedän sen, on turha valitus pannaan pantu. GIOTTI. Mutta sano mitä tahdot?

Tässä on käteni. ANGELO. Ihanata! Te saatatte mun onnelliseksi yli määrän tänä suloisena iltana teidän laaksossanne. MARIAMNE. Te, herra Claudio, mulle suotte teidän käsivartenne. CLAUDIO. Te tiedätte kuinka kernaasti. RACHEL. Ja näinpä kuluu aikamme hauskasti vartoissamme Canzioo. VARRO. Hän tulee, paikalla on poika tässä.

Sinä muistat mitä heikkoudessani Canzioo kohtaan ilmasin sulle kerran. Sanoinpa, että häntä kernaasti katselin Claudion rinnalla, jonka julmuus turhassa mielessäni korotti Canzion kauneutta moninkerroin. Minä narri, narri! sainpa hävetä nyt.

Ei, ei! hengemme syvä aavistus on ilmaiseva kaikki ja myrsky, joka nyt riehuu, lausuu ijäisyyden tuomion, ja Canzioo huudetaan, niin, Canzioo vaan. Oi kammoittava ääni! sinä pöyhistät mun hiukseni kankeaksi kuin mättäällä harjasheinä, koska yksin käyskelen tässä ja suorittelen suurta kysymystä.

Minä olen nähnyt sinun. Lyhyksi tuntuu aina aika ensimäisen ja viimeisen kerran välillä. Nyt, nähtyäni sinun viimeisen kerran, muistelen sinua kuin haamua menneestä ilta-unesta, ja samoinpa sinäkin muistelet kohta Canzioo. Miksi istuisin täällä käärittynä tervatappuroisin, palavana syntisäkkinä, varoittaen muita ja varoittaen turhaan? Pois!

Päivän Sana

kirjoissanne

Muut Etsivät