Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Mutta häväisijän runnot sinä viimein voimasi vasamalla. Iske alas, iske alas, sun kaikki polttava nuoles ja näytä, että sinä yksin olet mailman johtomies ja herra! MARCIA. Jumalan rauha, sinä jalo neito! Kuinka käy leikki? MARIAMNE. Mitä tarkoitatte? MARCIA. Leikkiä, jossa yksi on säkki ja toinen suu. Hoo, te käytätte ukkostanne hyvin.
Oi Mariamne! tyyni korkea kuva, mun sydämmeni tahtoo sinusta siirtyä pois, ja lähestyä toista kuvaa, täynnä lemmen hekumaa ja tulta. Siinä muutos, joka saattaa huoneeseemme myrskyä ja pimeyttä, murhetta, joka sydämmiä musertelee, ja tätä kaikkea sillon, koska varrotaan iloa ja riemua. Oi vaikea päivä, oi tuskan hetki, joka sieluani vimmatusti sinnen tännen tempoilee! Mutta mikä on sielu?
Nytpä Mariamne kaiketi itkussa ja huokauksissa oljentelee. RACHEL. En kyyneltä ole nähnyt hänen silmässänsä enkä kuullut häneltä yhtä ainoata huokausta. Hän äsken seisoi tuon kallion rinteellä, seisoi kauvan syvissä aatoksissa, tyyni ja äänetön: Viimein toki astui hän käymään kohden kammioonsa ja hänen poskensa paloivat kuin valkea ja silmiensä alla näkyi tuo hiestä kamala tuskan kiilto.
Tule toki, Canzio, ja suo mun nähdä sun ihanaiset kasvos, joita silmäni ei ole katsellut kolmen kesän ja talven vaihdellessa. Tule ja lankee sille povelle, jonka nojalla monet kerrat olet levännyt vienona poikaisena! MARIAMNE. Hän taitaa tulla vielä. RACHEL. Ellei niellyt häntä kavala meri. MARIAMNE. Hän luultakseni tulee maitse.
MARIAMNE. Minä rukoilen sinua, hillitse mieles! CANZIO. Eräs toinen nainen, jota lemmin äärettömästi. RACHEL. Haa! MARIAMNE. Oivallisesti sanottu. Tämän totuuden edestä kiitän sinua taas. Mutta sano minulle yhtä miehukkaasti eräs toinen totuus: Oletko koskaan lempinyt minua, ehkä niin vakuutitkin vielä viimeisessä kirjeessäs, joka hengitti paljasta helleyttä?
Sano! CANZIO. Pois, sisäreni! MARIAMNE. Mitä ennustit sinä? RACHEL. Se käy siis toteen. Voi Canzio! kuinka taidat runtoa sydämmiämme näin, ja juuri kohtaamisen hetkellä? CANZIO. Sen olen tehnyt, armottomasti olen sen tehnyt. RACHEL. Miksi teet sen? Mutta jos sun sydämmes päivieni kulta-aarnioksi määrään, niin kuoletan nämät kaksi sydäntä tässä. Mihen käännyn siis?
RACHEL. Olethan kiltti nyt. Mutta anna meille kiireesti tieto; sillä tässä asiassa olen kovin utelias. CANZIO. Mutta lupaathan kuultella rauhallisna. RACHEL. Vallan rauhallisna. CANZIO. Mariamne, lupaathan sinäkin maltin tyynellä katsannolla kuultella mitä sanon? MARIAMNE. Sen lupaan. CANZIO. Ja suot mun vakaasti tyhjentää poveni aina pohjaan asti? MARIAMNE. Sen teen.
RACHEL. Mitätön asia? Sitten on Canzio yksi narri, jonka aivossa voi mitättömyys matkaansaattaa kapinan ja häiriön. Mutta minä tunnen hänen tarkan ja voimallisen järkensä. Noo, Canzio? MARIAMNE. Oi! nyt näen, ettes olekkaan onnellinen, mun ihana ylkäni. Ooh! RACHEL. Canzio!
Mutta käykämme toki aina tuomiolle laupiaalla mielellä; sillä me emme tiedä mitkä myrskyt heikossa ihmissydämmessä saattoivat vaikenemaan jumalten äänen. Mutta lempeä Rachel, ole ilonen taas. MARIAMNE. Katso ylös ja huomaa kuinka ilta-aurinko kultaa meidän vuoremme, luoden Armon laaksoon purpuraisen hämärän. Mille tuntuu teille tämä laakso, herra Angelo? ANGELO. Se minua ihastuttaa.
Mieletönnä olen käyskellyt kuin unissa, mutta voinpa nyt eroittaa kamalat unelmat kamalasta todellisuudesta; ja käsitän mitä on tapahtunut. Tässä makaa Canzio. Kaiketi hän kaatui oman kätensä kautta? MARIAMNE. Niin hän kaatui. RACHEL. Mutta hurja vaimo kaatoi minun Canzion verisellä miekalla, ja kohta nukun elon tuskasta pois. GIOVANNI. Ystävät! mitä näkee onneton silmäni? Voi!
Päivän Sana
Muut Etsivät