Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Kutsu häntä, kutsu häntä luokseni, ja minä kiitän sinua aina! TAAVETTI. Riennänpä, mun fröökinäni. Ah! pitääkö mun unohtaa hän ikuiseksi ja, murhaten mun sieluani, hellästi hymytä miehelle toiselle, jonka sydämmeni hylkää? Pitääkö mun, katala lapsi, paeta päivän armaalta kunnaalta pois alas korven kolkkoon, rämeiseen kohtuun ja siellä oljennella?
Niin, te Saronin ruusu, te leikkasitte poikki ihan juuresta meidän keskustelemisen langan, veditte jyrkän piirron meininkini eteen, mutta meininkini ei juuri ollukkaan viskata lasta pesiveden kanssa ulos; ja Canzio on lapseni. MARCIA. Sanoin sydämmeni aatoksen. RACHEL. Kuulkaat mitä rukoilemme, armas nainen, rukoilemme taivaan nimessä! MARCIA. Ah, mun fröökinäni, kuinka lenseä on äänenne nyt.
No, hän jääköön; mutta ainahan kolkompaan yksinäisyyteen me itse jäämme tänne, kurjat. LIINA. Tottumus tasoittaa kaikki. ANNA. Aina kuolemaksi. Hiljaisuus on kuoleman heimoa; mutta hälinä ja meno, siinähän elämä ja ilo. Tehkäät häitä, fröökinäni! LIINA. Häitä! Minä? ANNA. Niin pyydän vaan häitten tähden, häitten tähden, ah niiden hyörinän ja pyörinän tähden!
Ja pyrkiessämme sinnepäin, miksi emme, jos niin tarvittais, miksi emme vetäis pientä viivaa yli jonkun pykälän omantunnon välikirjassa? Oi, miksi ei! Suokaat anteiksi, että pyydän olla soimauksistanne vapaa. Fröökinäni, älkäät erehtykö. Mitä! Repisinkö alas mitä olen rakentanut? Ei, vaan päättää sen tahdon kunnialla.
CANZIO. Pois tämä kummitus myös, tämä suolapatsas, jonka katsanto on mielelleni vaivaksi. Mene, sisäreni! MARIAMNE. Rachel, tule. RACHEL. Tässä on meidän hyvä seistä. MARIAMNE. Voi sinua aina itsepintaista! Tule! ANGELO. Fröökinäni, koska teidän kohtasin tässä ensimäisen kerran, niin annoitte minulle aivan suosivasti käsivartenne; suokaat minulle sama kunnia kerran vielä.
Olenko lykännyt kenenkään härkää sapattina kaivoon? En suinkaan. Olenko minä kähminyt toisen miehen vaimoa? Pois se! Kuka sen taitaa sanoa ja todistaa? Minä panen tämän kysymyksen sydämmelles, Eeva Helander. Katsahda päälleni ja vastaa. EEVA. Tuommoinen mies. AAPELI. Tämmöinen olen vaan, fröökinäni. EEVA. Mikähän sinä olet oikein?
VARRO. Tuossahan minun molemmat lintuiseni, sairaat paljaasta vartoomisesta. Hän tulee kohta, kohta; kärsimystä vähän vielä. Tässä, herra ylioppilas Angelo, ovat minun tyttöseni Rachel ja Mariamne. RACHEL. Terve tuloa, ilonen nuorukainen! AANGELO. Teitä kiitän ilosen tervehyksen edestä, mun fröökinäni. VARRO. Niin, oletpa ilonen taas, mutta miksi aamulla niin murheinen, mun kynäsein?
Mutta mitä aattelen ja puhun minä mieletön, hullu tyttö! Minäkö lemmistyisin noihin miehiin, minä? Vale! ANNA. Ja jos niin tekisimme kaikki, mihin joutuisimme viimein? Siipoiksi Kyöpeliin! LIINA. Mitä huolin siitä? Mene! Murkinan hetki on lähellä. ANNA. Minä riennän, fröökinäni, minä juoksen! Kasvattajanko huolta ja kaipausta?
HANNA. Ei, eukkoseni, en rohkene minä nostaa tulevaisuuteni esirippua. Ehkä eteeni kuvattaisiin tapauksia synkeintä lajia ja niin mun käsittäis levottomuus ja hyödytön murhe. Ei, ei! Minä olen tytyväinen siihen, mitä sisarelleni ennustitte, ja iloitsen hänen kanssansa. ELMA. Käykäät luoksemme, vanha vaimo, ja saakaat maksonne. AKKA. Te olette hyvä, fröökinäni, aina hyvä.
Mitä täytyy mun nähdä! Voi Tykoa ja sinua, petollinen sisar! NIILO. Tällä suudelmalla, fröökinäni, vahvistan ijankaikkiseksi lempeni teitä kohtaan. ELMA. Mutta nouskaat ylös, herrani; isäni tulee. Minua myös kumma kainous rasittaa. NIILO. Isä, suokaat meille siunauksenne. TYKO. Anteiksi, herra parooni, että ennätin tiellenne.
Päivän Sana
Muut Etsivät