United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jeriko?" "Sama kappale." "Jumala olkoon kiitetty! Hän on armollinen, Hän on kuullut rukoukseni! Sitä en minä olisi ansainnut", sopersi vanha Kaikunen ja ilokyyneleet kohosivat hänen silmiinsä halatessa poikaansa. "Hänen armonsa on suuri", virkkoi Lampelan vanha isäntä kätensä ristiin pannen ja vesikiehteissä olivat hänenkin silmänsä.
Kun lähdettiin kirkkoon, tunsi hän olevansa ylen heikko voidakseen seurata lapsiansa. Sieltä palattua sulki hän molemmat samaan syleilykseen ja sanoi heille hymyten: "Jumala on kuullut rukoukseni. Oi! minä olen onnellinen!" François Villon seisoi muutaman askeleen päässä väkijoukon keskellä. Jolanda käänsi päänsä häntä kohden ja osoitti silmillään taivaasen päin.
Hän kietoi kätensä Bengtin kaulaan ja purskahti itkuun, ja Bengtin hyväilevät sanat humisivat hänen korvissaan suloisina, rauhottavina sävelinä. "Rakastettu vaimoni tahdoin säästää sinulta tämän ... tahdoin varjella sinua Jumala voi vielä kaiken muuttaa hyväksi ... älä sure, älä itke noin asia ei ole vielä päätetty Jumala voi kaikki muuttaa ja minä uskon, että Hän on kuuleva rukoukseni..."
"Kiittäkäämme Jumalaa hänen armostaan!" sanoi äiti, kun ensimmäinen innostus onnellisesta tapahtumasta oli hiljennyt. "Kiittäkäämme Isää, joka kuuli rukoukseni ja avun lähetti, kun lyhytnäköinen, inhimillinen silmä ei enää toivon kipinää nähnyt. Kiittäkäämme häntä sydämmemme syvyydestä!"
Olisit kuullut, mitä äsken miehille puhuin ... aivan niinkuin sinun suustasi. Sitten olen rauhallinen. Enkä tiedä, miksi niin on, mutta nyt ei minua enää peloita jäädä yksin niinkuin ennen, sitten kun Jumala kuuli rukoukseni. Minä täällä istun ja odotan ja kudon ja ompelen. Tules tänne!
"Vanha ritariveri kiehuu hänessä", sanoi hymyillen Bengt, joka seisoi heidän takanaan ja kuunteli Svenin puhetta. Mutta Ester ajatteli: "Minun rukoukseni synnyttävät hänen ajatuksensa, rukoukseni, että hänestä tulisi sankari, joka taistelee hyvän ja oikean puolesta, Jumalan valtakunnan lähestymiseksi..."
Kun olin lausunut rukoukseni ja kynttilä oli palanut loppuun saakka, muistan, kuinka vielä istuin ja katselin kuutamaa vedellä, niinkuin olisin toivonut saavani lukea kohtaloani siitä, ikäänkuin kirkkaasta kirjasta, taikka nähdä äitini lapsensa kanssa tulevan taivaasta pitkin tuota hohtavaa polkua katsellaksensa minua, niinkuin hän oli katsellut, kun viimein näin hänen suloiset kasvonsa.
Tristan vastasi: "Ylistetty ollos, ystävä! Siispä kuulkaa rukoukseni. Ottakaa tämä sormus: se on merkki meidän välillämme. Ja kun te saavutte hänen maahansa, olkaa hovissa olevinanne kauppias. Näytelkää hänelle silkkikankaita ja siinä ohessa näyttäkää hänelle tämä sormus; heti hän silloin kyllä keksii jonkun salajuonen saadakseen kanssanne kahdenkeskisen keskustelun.
Ei se ole miehen arvoista! Jacobi! Lapseni pelastaja! Nuori ystäväni! En olisi voinut puhua teille näin ellen uskoisi teitä paremmaksi, jalommaksi ihmiseksi, ellen toivoisi saavani teistä ainaista ystävää, ystävää itselleni ja Ernstilleni; oi Jacobi, kuulkaa rukoukseni. Te olette joutunut ihmisten pariin, jotka tahtovat olla ystäviänne.
Hänen äänensä vaan soi minusta vielä enemmän kuin kääritty kello, jota käytetään ainoastaan hautajaisissa, erittäin, kun hän sanoi Fritzin luostariin menosta: "ylistetty olkoon Jumala ja Pyhä Neitsyt ja kaikki pyhimykset. Hän on siis vihdoin kuullut halvat rukoukseni; yksi kumminkin on pelastettu." Kylmät väreet kävivät pitkin selkääni, kun hän lausui nämät sanat.