United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !


»Kuolleesta kärpäsestä», lisäsi muuan pappismies, »voi apteekkarin voide saada pahan haisun.» »Arvoisa kirkkoherra», virkkoi kapteeni Dalgetty »sen hyvän avun tähden, joka minulle siitä tulee, annan vertauksenne törkeyden anteeksi. Samaten en tahdo pahaksi panna sitä halveksivaa nimitystä 'mies, jota tuo punalakkinen herra niin epäkohteliaasti on minusta käyttänyt.

Konstantinus itse, ainoa, joka ajatteli uhkaavaa vaaraa, koetti, lupaamalla yhdistää Kreikan kirkon Rooman kirkkoon, taivuttaa paavia toimittamaan avun lähetystä länsimaista; mutta siten hän vain vaikutti kiukkua kreikkalaisessa papistossa ja kansassa, niin että paavin lähettiläs otettiin kylmäkiskoisesti vastaan ja latinalaiset papit kivitettiin; kaupungin asujamet tahtoivat ennemmin antautua turkkilaisten valtaan kuin suostua yhtymään Rooman kirkkoon.

Köysiss' oli mieheni jo maassa, veri vuoti, väkivalta voitti, hätä suurin, avun toivo turha. Kättä kahdeksan jo mua raastoi niinkuin petoparvi saalistansa; silloin apu saapui, tuli turva, Pilven veikko pirttiin niinkuin myrsky, väkivallan hääti, häijyt kaatoi.

Minun mielestäni Jumalan sana tässäkin meille osoittaa oikean tien. Apostoli Paavali kirjoittaa 1 Kor. 16: 1-2: "Mutta avun hakemisesta pyhiä varten, kuin minä Galatian seurakunnille säätänyt olen; niin te myös tehkäät. Ensimäisenä sabbattina ottakoon jokainen teistä tykönsä jotakin, ja ko'otkoon varansa jälkeen, ett'ei äsken silloin, koska minä tulen, niitä hakemaan ruveta."

Niin juuri. Mutta Antti, jumalaa. En uskalla, sillä jos häntä on, ei hän kuule minua, onhan epäilykseni siksi liian suuri. Jos häntä taas ei ole, on se turhaa, naurettavaa. Onhan jumala. Niin luulisi. Mutta mistä sinä sen tiedät? Mistäkö tiedän? Minä tunnen sen, olen vakuutettu. Niin olin minäkin. Sinä murrut Antti, et kestä tuota taistelua, jos et luota jumalaan .. hän on ainoa avun tuoja.

Avusta ei ollut paljon toivoa, sillä ainoastaan muutamia asuttuja taloja oli tällä poikki-kadulla ja ainoastaan harvoin poikkesi joku yksinäinen kulkija illoin sille. Vähän siis olisi tässä auttanut avun huuto, hätäkeino, johon kapteeni hyvin vastenmielisesti olisi ryhtynyt, koska sellainen hänen käsityksensä mukaan ei ollut sopivaa.

"Minä en ikänäni anna siihen suostumustani." "Ja kenenkä luulet sitä pyytävänkään?" sanoi isä Olsen. "Julia on sievä ja kelpo tyttö ja liian hyvä olemaan siinä talossa tuon vanhan noidan luona. Mutta mitenkä sen kirjejutun laita on?" Juhana kertoi rouva Velkerin avun ja nyt aiotun veneretken. "Oikein kelpo nainen tuo rouva Velker, oikein hyvä ja kelpo nainen!

Kun vain ajattelen kaikkia niitä askeleita, joita hän otti Suomen takia ja kun sitten tiedän, että samalla tavalla hän palveli kaikkia muitakin, jotka olivat hädässä ja avun tarpeessa, niin en oikeastaan ihmettele, että hän murtui kesken.

"Elä kysy syytä", kirjoitti hän, "mutta salli minun nyt tulla luoksesi. En rasita sinua enkä häiritse sinua töissäsi, mutta salli minun tulla, isä, elä kiellä tätä pyyntöäni." Professori oli juuri lähdössä ulkomaille, kun Annan kirje tuli. Hän aavisti, että tytär nyt oli kaiken sen avun tarpeessa, minkä isä saattoi antaa ja hän päätti ottaa Annan mukanaan ulkomaille.

Köyhäinhoidon esimies oli kuunnellut hartaasti Elsan kertomusta ja luvannut toimittaa avun. Elsa oli hyvillään jos hyvillään. Hän oli mielestään saanut jollakin tavoin korvatuksi sen vahingonkin, jota Vimparin joukko oli saanut kärsiä sen aikaa, jonka Mari oli häntä auttanut.