United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuoksuavaa, vaaleanharmaata paperia ja nimikirjaimet M. V... Sehän voi varsin hyvin merkitä 'Maria Velker' ja katsokaahan tätä, tohtori, miten kaunista naisen käsialaa!" Tohtori kalpeni. Hän tunsi vallan hyvin sekä kuoren että käsialan. Fannin sairauden aikana oli hän monta kertaa saanut kirjelippuja hänen äitiltänsä. "Tunnetteko ehkä käsialan?"
Seuraavana aamuna poikkesi rouva Velker uimaan mennessään asuintalonsa navetan ovelle, koska matami Bomb juuri siellä näkyi puuhailevan, ja sanoi: "Minun täytyy todellakin pyytää teitä, matami, käskemään neiti Juliaa puhdistamaan huoneet paremmin." "Niin, onhan hän oikein huolimaton, vai kuinka?" "Hirveän. hätikkö." "Siinä nyt näette, että niin on, kuin aina olen sanonutkin."
Alvilda seisoi ikkunan luona, joka oli auki, ja kaatoi pari kukkaruukkua kiireessään, kun näki heistä vilahduksen ja syöksähti tarkemmin katsomaan. Portilla he erosivat kätellen, ja tohtori astui sisään. "Olitteko kävelemässä?" kysyi neiti. "Olin, minä kävelin vähän aikaa morsiameni kanssa", sanoi Ravn. "Rouva Velker ja minä olemme kihloissa eilisestä asti." "Vai niin, te olette ki-kihloissa.
Mitäs siitä sanotte?" "Alvilda, hyvä lapsi, mene pois etemmäksi", sanoi Konstanse lempeästi. "Tämmöiset jutut eivät sovi nuorelle viattomalle olennolle, niinkuin sinä olet." "Voi sinua, Konstanse, miten hirveän ankara sinä aina olet." "Tuolla tulee armollinen rouva", sanoi matami, kun rouva Velker samassa astui Fannin kanssa pihaan.
Matami Bomb juuri vahvisti sen ankaran työn perästä voimiansa kahvikupilla, kun rouva Velker astui kyökkiin. "Minun todellakin täytyy tulla pyytämään teidän apuanne, matami. Julia tulee jo ihan sietämättömäksi." "No, mitä se nyt taas?"
Julia oli sievä onnessansa ja uudessa sinisessä hameessansa, ja kun rouva Velker kuljeksi vierasten seassa, solakka vartalo vaaleanharmaan, röyhyisen silkkileningin peitossa, näytti hän kuningattarelta alamaistensa keskellä. Alvilda oli koko illan hirveän vallaton ja sievä ja niin levottoman iloinen, että se oikein häiritsi muiden iloa.
Sanottuaan toisillensa jäähyväiset, alkoi matami lypsää edelleen. "Onpa hän kuitenkin oikein hupainen ja ymmärtäväinen rouva, kun vain vähän tutustuu häneen ensin", mietiskeli matami. Tuskin ehti rouva Velker tielle portista, kun jo Alvilda riensi minkä kerkesi matamin luo. "Niin, te ehkä jo tiedätte sen suuren uutisen?" "Minkä uutisen sitte?"
Sanokaa, ett'en minä pidä huonetta puhtaana ja että olen tullut itsepäiseksi ja nenäkkääksi viime aikoina. Sillä, kyllähän todella olenkin. Hyvää yötä!" "Hyvää yötä!" vastasi rouva Velker, ottaen lamppunsa ja mennen makuuhuoneesen. "Hirmuinen se on tuo rakkaus", mutisi hän. "Se osaa tehdä pikkuisen maalaistytön vilpistelijäksi, kuin olisi hän vanha hovineitsyt."
"Alussa minä kyllä pidin hänestä paljon, mutta olen pettynyt oikein pahasti. Ja miten nenäkkääksi hän on tullut!" "Herranen aika, sitä teidän ei todellakaan tarvitse sanoa, niin hyvin minä sen jo itse tiedän", sanoi matami ihastuen. "Mutta olkaa huoletta, kyllä minä rupean nyt paremmin katsomaan hänen puuhiansa." "Siinä teettekin ihan oikein, rouva Velker."
Neidet Knegt siirtyivät myöskin pois, ja matami läksi omille askareillensa. Iltasilla istui rouva Velker lukien. Pikku Fanni oli jo nukkunut. Ovelta kuului koputusta ja Julia astui sisään sukkasillaan. "Antakaa anteeksi, rouva Velker, että tulen näin myöhään; mutta minulla olisi niin tärkeätä puhuttavaa teille." "Mitähän sitte, Julia?" "En oikein tiedä, tohdinko sitä sanoakaan."