United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän näki hänen päänsä vasta sytytetyn lampun valossa ... tuon puhtauden silmänluonnissa ja kasvojen juonteissa ... sanomattoman kauniit, totiset kasvot, ne vaan entistä lujemmilta näyttivät ... ja sama solakka ryhti ja kenossa oleva kaula...
Sen hento solakka vartalo lisäsi vaan ryhtinsä joustavaa sulavuutta ja tummat silmät ne paloivat kun kynttilät jouluyön kirkkaassa talvisessa yössä. Lumivalkea kaula, kasvojen tumman punertava nuorteus lisäsivät vaan hänen miellyttävää personallisuuttaan. Ja Aarnio näki vaan enään kuin ilmestyksen, samalla kun yhä suuremmalla innolla koetteli muistutella missä oli ennemmin tuon naisen nähnyt.
Aitasta tulee tyttö, solakka ja reipas, ja juoksee rantaan; toisesta toinen, nuori, notkea, ja juoksee rantaan hameet siniset, puserot punaiset, huivit valkoista harsoa, olkapäille valuen. Uusi ilma ja ihmiset uudet. Pyörähtävät, huudahtavat, hypähtävät nauraen sillalta purteen, kaatuvat kirkaisten toistensa syliin. Huulet hymyssä seisovat ovillaan vanhat, joilla ei äsken ollut ystävällistä sanaa.
Se oli niinkuin ruoskan läjähdys, joka sai hänen vaistomaisesti painamaan päänsä alas ja niitä seurasi toinen toisensa jälkeen: »Solakka vartalo ja hyväilevät suortuvat! Kyyneleitä ja tyhjiä lupauksia! Kauneudenjanoa! Valeveljeyttä! Vallotushalua ja itsekkyyttä! Sammuvia lapsuudenääniä! Mielikuvituselämää ja itsensäpettämistä...!» »Jo riittää!»
"Onpa solakka!" "Pienokainen, piti sinun sanoa; Hän ei ole tosiaan kasvanut kuin ampiainen, niin ettei hän ole ainoastaan solakka, vaan..." "Keijukainen, minä ymmärrän. Hm, kummallista olisi, jos minä en olisi tuota ihmistä ennen nähnyt. Odotahan, minä näen huonosti näin kaukaa."
Alhaalla sataman veteen heijastuu välkkyviä valoja, kuin tähtiä talvisella pakkastaivaalla. Helsingin kaupunki on ihana tällä kohdalla. Nuori upseeri nojautuu sohvan selkää vastaan leuka käsien varassa. Hänen oikea polvensa on sirosti taipunut sohvan ympäri, hänen solakka vasen säärensä saappaineen on joustavasti ojossa. Sapeli on poikittain hänen polviensa yli.
Hevonenkaan ei ollut tavallinen rahtikoni, vaan uljas ja vahvannäköinen, kuin paras syöttiläs. Mies se kuitenkin kaikista merkillisin oli, pitkä, solakka ja muutenkin pulskan näköinen. Ruumiin mukainen puku teki vielä hänen tarmokkaan vartalonsa erittäin huomattavaksi.
Kun ensi kertaa kiinnitän katseeni häneen, alkaa hänen ulkomuotonsa ja koko olemuksensa tuntua heti niin tutulta. Minä katson ja katson häneen ja yhtäkkiä selvenee eteeni entisen ruotsinkielen opettajani muoto: pitkä, solakka, korkeaotsainen herra, tulinen runoilijasielu, joka suurissa sinisissä silmissään innostunut loiste deklameerasi meille Runebergin isänmaallisia runoja.
Sekava tohu kuului ja Banun solakka väkevä vartalo kohosi hallitsevana muitten yli. "Totelkaa", sanoi hän kovalla, voimakkaalla äänellä. "Banu sen tahtoo". Mustat olivat kahden vaiheella.
Minä tästä puhelen Alfredille. Niin, rakas Asta, teepäs vainkin se. No, siinähän Hän on miellyttävä, solakka mies, 36 37 vuoden ikäinen, lempeät silmät, harva, ruskea tukka ja parta. Vakava ja miettivä ilme kasvoilla. Eyolfilla on univormun tapainen puku, kultanauhoilla ja kiiltonapeilla. Hän ontuu ja käy kainalosauvalla vasemmassa kainalossa. Jalka on tarmoton. Asta! Rakas Asta! Sinä täällä!