United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mahdotonta olisi, sanoivat he, että niin ihastuttava keijukainen, joka oli pelastanut heidän ystävänsä hengen, eroaisi heistä sallimatta seuran juoda hänen kunniakseen lasillisen oivallista rüdesheimeriä.
Kaikki hänen liikkeensä olivat yhtä haavaa niin oikullisia ja niin miellyttäviä, että neiti de Lynar kääntyi ritarinsa puoleen kysyen vähän pilkallisesti, oliko Tukholmassa balettia "tuo pieni keijukainen on epäilemättä tanssijatar."
Mutta pieni keijukainen oli kokonaan muuttunut. Hän oli hengittänyt suuren maailman hienostunutta ja turmeltunutta ilmaa, oli nauttinut ja kärsinyt. Entisestä luonnonlapsesta, jonka heleä nauru ja valkoiset kiiluvat hampaat vieläkin olivat pitäjäläisten muistossa, oli kehittynyt hieno, viehättävä, kuuluisa laulajatar.
"Sinä olet täällä kasvanut. Metsät ja taivas ovat sinut muodostaneet. Ne ovat sinun veressäsi. Sinä elät ja hengität niitä. Sinä olet kummallinen lapsi, enemmän keijukainen tai muu metsän olento kuin ihmislapsi, jo ennenkuin tänne metsän helmaan tulitkaan.
"Kas vaan, sepä odottamaton tieto!" huudahti ruhtinatar iloisesti ja hilpeästi. "Nyt tiedän myöskin, mistä pikku lemmikkini on saanut tuon itämaisen muodon! Niin, niin, tuommoinen mustakähäräinen, elohopeankaltainen keijukainen se varmaan oli, joka Herodekselta vietteli Johannes kastajan pään! Kun taasen tulitte luokseni, tahdon tietää enemmän tuosta miellyttävästä mummosta, lapseni?"
Kvartetti uottaa saa mua sata vuotta! Ma täällä vuori-ilmaa hengitän; on täällä kukat, vuonon väljä vesi, ah, laaksoon tähän laululinnut pesi, ja onnen keijukainen, tääll' on *hän*. Lujasti kiinni pidä, harvinainen on näillä mailla onnen keijukainen. Katselee rakennusta kohti. Vait, Svanhild puristaa hänen kättään. Poistun, kertomatta heitä salaisuus, joka yhdistävi meitä.
Ei, Marie Taglioni, keijukainen, tanssi vielä silloin lapsenkengissä, ja Jenny Lind, satakieli, ei vielä edes hengittänyt. Menetkö perille saakka? kysyi muuan nuori virkamies vieressään astelevalta toveriltaan. Menen, en ole koskaan ennen nähnyt sellaista, vastasi puhuteltu. Tulee sääli Odeliusta. Tunnetko siis hänet?
Näitä surun jälkiä lisäsi wielä tuo hänen ennen mainitsemani surullinen katseensa ja käytöksensä. Hän toimitti äänetönnä joitakin asioitaan tuwassa, loi wielä surullisen silmäyksen isäntään ja poistui sitten keweästi kuin keijukainen pois huoneesta.
Mistä hän saattoi aavistaa että maailmassa löytyi tuommoinen Agnes, tuommoinen keväinen keijukainen, nurmen heinä hieno ja hento tuommoinen laululintunen, joka joskus viserteli kuin leivo päiväpaisteessa, ja joskus taas yksin lauleli sellaisia omituisia, tuttuja, surunvoittoisia säveliä, jotka palauttivat pastorin mieleen kauvan unohdettuja aikoja.
Kuka sitä on sanonut? Sinä olet sylfiidi keijukainen ! Täytyyhän ylläpitää henkeänsä tässä matoisessa maailmassa, tietääkseni. ONNI. Milloinka minä olen sinua proosalliseksi sanonut, kultaseni? Jos joku on proosaa täynnä, niin se olen minä itse.