United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
No eivätköhän ihmiset täällä ole parempia. Ei ole semmoisia kuin siellä. Siellä on paljon hyviä, sanoi Maslova. Menshofien puolesta olen puuhannut ja toivon että heidät vapautetaan, sanoi Nehljudof. Kunpa niin kävisi, se on semmoinen mainio mummo, sanoi Maslova, toistaen vanhan määritelmänsä tästä mummosta, ja hymähti hieman. Nyt lähden Pietariin.
Niiden nuottiin minä sitten tein uusia, mutta välistä minä tein rivojakin, niin että kun mummo kuuli minun niitä laulavan, sanoi: »Hyi, mitä sinä laulat, etkö toki häpeä!» Vaan minä en paljon mummosta välittänyt, kun tiesin, että hän ei voisi ilman minua tulla toimeen. Hän oli tullut sokeaksi, ja minun piti häntä kepin päästä taluttaa.
Kukas muu kuin se vanha, vastaa mummo. Perkele se oli, hän, joka käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura. Mitä se tahtoi mummosta? Mitä lie tahtonut. Eikä Jaana tohdi tutkia enempää. Mutta mummo myhähtää hetken perästä ikäänkuin jatkaen äskeistä ajatusjuoksuaan: Minä olin siihen aikaan rippikoulu-ijässä, letti niin pitkä, että pohkeita pieksi. Semmoisille se kuuluu kovin perso olevan.
Märta väänteli epätoivoisena käsiään. Signe otti tämän toisen äitinsä vapiseviin käsiinsä ja painoi häntä levottomalle sydämellensä. Miehet eroittivat hänen kuitenkin kovasti parkuvasta mummosta ja pakoittivat hänen istumaan vaunuun.
"Mutta onhan nyt jotenkin kireä pakkanen", huomautti Makkonen. "Wielä mitä. Kyllä hän ennenkin on tämmöisiä pakkasia nähnyt, eikä hän ole siltä ollut koskaan poissa", sanoi Mielonen. "Minä en ole saanut mitään selwää tuosta mummosta, mutta kummalliselta hän tuntuu." "Mitäpä selwäntekemistä sinulla hänestä olisikaan." "Minä en tiedä onko hän kala wai lintu."
Mummosta tuntui lasten puhe niin todenmukaiselta, että hän nousi ylös vuoteeltansa, pani hameen päällensä ja lähti tupaan; ukkovaari vaan ei liikkunut paikaltakaan, vaikka hänkin oli valveella! Kun emäntä tuli tupaan, olivat vielä Iikka ja Kasperi kiinni toisissansa, itkeä tihistämässä.
"Ei taida, kuolevansahan tuo luulee, mutta en minä tahtoisi sen mummon kuolevan; minä pidän mummosta paljon", sanoi Elsa. "Se on oivallista, että pidät hänen arvossa", sanoi rouva. Elsa alkoi tehdä askareitansa, ja hänellä olikin niitä nyt entistä enemmän, kun sai yksin tehdä kahden edestä. Sopihan koettaa, minkä siihen teki.
Vanha herra oli tällä kertaa hänelle jumalan sijainen maan päällä, jolta ei sopinut mitään peittää. Hän kertoi isästään, äidistään, veljistään ja mitä tiesi mummosta ynnä hänen suvustaan. Vanha herra kysyi aina jotakin ja kuunteli käsi silmillään. Se ei ollut mikään kaunis ja päivänpaisteinen sukutarina, mutta se näytti miellyttävän kuulijata. Hän tahtoi tietää kaikki yhä tarkempaan.
Tälle walitsi mummo kaikkein parhaat karamellit ja siirappikakut, mitä suinkin hänen warastossansa löytyi, eikä maksusta näyttänyt olewan puhettakaan. Nuorukainen näytti pitäwän paljon mummosta, sillä hän kuunteli hänen puhettaan hywin likeltä ja hymyili. Niin, näyttipä siltä, että kauppatoimet oliwat nyt syrjäasiana. Mielonen astui esiin. Mummo otti hänet iloisesti wastaan.
"Kas vaan, sepä odottamaton tieto!" huudahti ruhtinatar iloisesti ja hilpeästi. "Nyt tiedän myöskin, mistä pikku lemmikkini on saanut tuon itämaisen muodon! Niin, niin, tuommoinen mustakähäräinen, elohopeankaltainen keijukainen se varmaan oli, joka Herodekselta vietteli Johannes kastajan pään! Kun taasen tulitte luokseni, tahdon tietää enemmän tuosta miellyttävästä mummosta, lapseni?"