United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eivätköhän mahda olla muissakin maissa? Eivät missään niinkuin teillä. Muualla täytyy sentään sanoa jotakin, olla joku vakaumus. Teillä ei kohta ole mitään vakaumusta kenelläkään ja siksi alkavatkin kaikki sivistyneet ihmiset siellä olla yksimielisiä. Siihenhän sitä on pyritty, tuumi Muttila. Tarkoitan yksimielisyyteen. Mutta tiedätkö, mikä siitä on seurauksena? Maan henkisen tason aleneminen.
Poika meni tupaan, ja rahakukkaroa vyölleen sitoessaan sanoi hän: "Totta te puhutte, isä, tekeepä tosin hyvää minulle heittää sikseen tämä yksinäinen elämä, ja, taika-uskoinen en kyllä ole, mutta hyvältä vaan tuntui, kun hepo aina kääntyi puoleeni, talliin mentyäni, ja hirnahti, ja kun koira noin pyrkii mukaan; sehän on hyvän merkki, ja jos eläimiltä kävisi kysyminen, niin, kenpä ties, eivätköhän osaisi antaa paraimpia neuvoja".
Eivätköhän "Stangerin majan" asukkaat usein ole evankeliumin paraat julistajat? Jätimme tämän siunatun paikan lähteäksemme älkööt lukijani kauhistuko! opiumikapakkaan. Kun Lontoossakin näiden viheliäisyyden pesäpaikkojen täytyy ylen huolellisesti kätkeytyä, niin kyselimme tietoja likimäisessä poliisikonttoorissa.
Hän siis aikoi kyyditä meidät koululle saakka. Mitähän tytöt sanovat, kun näkevät meidän ajavan puukuormalla kouluun? Eivätköhän ihmettele? Me nauraa tirskuttelimme, mutta koulun kohdalla koetimme näyttää vakavilta. Emme olleet tietääksemmekään, että tämmöinen kulku oli outoa. Jo olimme ikkunain kohdalla. Siellä oli merkillisen hiljaista sisällä. Heitimme syrjäkatseen sinnepäin.
Ja pienet lapset, jotka varhain kuolivat? Ketkähän niitä tuudittivat ja hoitivat? Vai eivätköhän ne taivaassa hoitoa tarvinneetkaan? Silja aukaisi ovea ja kiirehti häntä pois. Hittoako sinä siellä kylmässä istut? Kuule, Silja, puhui Emmi riisuessaan, minkähäntähden me olemme niin pahoja, me piiat? Etkö sinä tiedä? En. Sentähden, että meidän täytyy valvoa niin paljon.
"Ihan totta", vastasi Kebes. LIII. "Tahdotko nyt, että me, jos muutoin siihen kykenemme, määräämme, mitä lajia nämä ovat?" kysyi Sokrates. "Mielelläni." "Eivätköhän nämä, Kebes, ole semmoisia, jotka pakoittavat kaikkia niitä, jotka joutuvat heidät valtaansa, säilyttämään ei ainoastaan omaa ideaansa, vaan aina myöskin jotain vastakohdan tapaista?" "Mitä tarkoitat?" "Sitä, jota äsken puhuimme.
Sitte hän jatkoi hiljaisella tavallaan: Eivätköhän ihmiset yleensä useammin voisi ojentaa ystävän kättä toisilleen, jos vain olisivat yksinkertaisempia ja rehellisempiä. Toinin täytyi hymyillä. Miten Teidän laistanne! Yksinkertaisempia ja rehellisempiä! Ja itse olette kuitenkin umpimielinen erakko. Onko umpimielisyys sitte samaa kuin jonkinmoinen moninkertaisuus? Hänkin hymyili.
Pitäisi niiden olla. Niin ainakin vakuuttivat Lindissä. Antaapas olla, eivätköhän vieraat lähde meiltä tyytyväisinä tänä iltana. Niin tuota luulisi. Vielä se pormestari tulee meille toisenkin kerran, saatpa nähdä. On meillä sentään ollut onnea, pappa kulta, kun ajattelee taaksepäin kuinka vähästä me alotimme. Kuule eikös, siellä ajanut hevonen pihaan? Rouva teroitti korviaan.
Salli minun nyt panna viitta ympärillesi, ja sitten ilmoittaa henkivartijoille, että he ympäröitsevät sinua asuntoosi palatessasi." "Vielä yksi asia," kuningas huusi pidättäessään eunukkia. "Apishautojen luona on aina sotajoukkoja, joiden tulee vartioida pyhiä paikkoja; eivätköhän ne ole sinun ystäviesi tiellä?
»Niinhän se oli, ja lapset kaikki minun varassani koko ajan. Pois tuo uhkaa lähteä nytkin, kun ei sano jaksavansa nähdä lasten nälkää.» »Eivätköhän ne aio tuonnempanakaan korottaa palkkoja?» kysyi Mari. »Tuskinpa vaan», vastasi Heiskanen. »Mikä pakko niiden on korottaa, työväkeä saavat kyllä kahdeksallakymmenelläkin pennillä tähän aikaan.