United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tahtoi heti tavata rouvaa ja puhua hänen kanssaan kahden kesken. Hänet oli väkisin raiskattu poliisikamarissa. Syyllinen oli se ilkeän näköinen mies, jonka Jaana oli nähnyt juttelevan kadulla hänen oman aiotun sirkuskavaljeerinsa kanssa. Yön hän oli saanut maata kivisellä lattialla. Ruokarouva sääli ja surkutteli Jaanaa, mutta kielsi häntä kenellekään asiasta kertomasta.
Ajakaa ulos se lunttu! hän sanoi. Olisi Jaana toki mennyt ajamattakin. Mutta ne toiset herrat eivät päästäneet häntä. Jaana itki ja pyysi pois. Herrat tekivät piirin hänen ympärilleen ja tahtoivat istuttaa hänet sohvaan heidän keskelleen. Se vanha herra oli koko ajan katsellut Jaanaa tutkivasti. Antakaa tytön olla, hän sanoi. Ettekö näe, että hän on vain sattumalta täällä? Toiset nauroivat.
Nyt oli tämä naimisissa erään suutarinsällin kanssa. Heillä oli sievä koti Pitkänsillan takana. Jaana kävi joskus pyhä-iltoina heitä katsomassa. Suutari oli mielipiteiltään sosialisti, samoin hänen vaimonsakin. He tapasivat hyvän oppilaan Jaanasta.
Pudisti vaan päätään ja sanoi: Förstår inte. Jaana tiesi, että se oli ruotsia. Hän odotti, että ruvettaisiin ruokaa laittamaan. Mutta ruoka tuotiinkin jostakin muualta. Jaana sai syödä jälleen, mutta mitään työtä ei vieläkään neuvottu hänelle. Tuli ilta. Jaanan silmät menivät umpeen. Hän torkkui seinää vasten halko-arkun kannelta. Rouva tuli kynttilä kädessä keittiöön.
Rouvan pitäisi nyt neuvoa työtä minulle, sanoi Jaana. Hävettää tässä toimettomana koko päivää istua. Niin, niin, sanoi rouva hajamielisenä. Pese sitten nuo astiat vaikka! Hän meni jälleen menojaan. Jaana pesi astiat eikä taas tiennyt, mitä työksi ottaisi. Kummallinen talo tämä, hän ajatteli. Pidetäänkö täällä aina näin helpolla palkollisia? Tuli hämärä ja pimeä.
Hän ei ollut viitsinyt odottaa Jaanaa, jättänyt vain juomarahan pöydänkulmalle. Jaana seisoi, katsoi kummissaan eikä ymmärtänyt ensin ollenkaan. Mutta sitten hän suuttui, kirosi itsekseen ja pillahti pian täyttä kurkkua itkeä kallottamaan. Hän tunsi itsensä hyvin onnettomaksi. Hän häpesi. Hän oli herjattu, halveksittu. Hänestä ei välitetty enää.
Hän päätti kirjoittaa nyt myös mummolle ja kiittää häntä kaikista selkäsaunoistaan. Isää hän myös päätti kiittää, mutta ei siitä, että tämä oli lyönyt häntä kauppias Luikarisen tähden. Kuitenkaan ei Jaana enää tahtonut kantaa mitään vihaa hänelle.
KRISTO. Ja sentään ala-ikäisenä naittavat poikansa; mynti on hän vasta puolen vuoden päästä. JAANA. Nytpä äitinsä on kutsumassa tänne lukkaria lupauskirjaa isän puolesta tekemään. KRISTO. Niin menee meiltä viisisataa riksiä. Nummisuutarin poika ne riistää meiltä, ja sinä olet kuitenkin vanhempi häntä. Tuhat tulimmaista!
Se oli siisti ja muodinmukainen, uumenilla kiiltonahkainen vyö ja jaloissa sievät kautokengät. Toisilla tytöillä oli kureliivitkin. Sellaisia ei Jaana vielä ollut uskaltanut hankkia itselleen, yhtä vähän kuin hattua, hansikkaita ja päivänvarjostinta.
Enkö ole sua kieltänyt kanssakäymistä pitämästä kanssansa? JAANA. Mitä taisin tehdä? Ei ollut hän tässä käskystäni. MARTTA. Kitas kiinni ja sukankudin kynsistäsi pois! Onko se edes tuumaakaan tänään joutunut eteenpäin? Pois! ja laita itses Nummikoppeliin perkaamaan ja käske Topias sisään. Mitä teet sinä siellä ylhäällä? Tee sitten joutua ja elä kuhnaile siellä, kilpikonna!