United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aikoessaan ojentaa sitä kreiville havaitsi hän, että sormus oli silkkinauhaan sidottu. Se ei ollutkaan siis oikea. Nopealla liikkeellä koki hän salata erehdystään ja ojensi esiin kreivin pyytämän sormuksen. Bertelsköld huomasi sen heti kohta, ja miehen hätäytyminen näytti hänestä kummalliselta. Yhtäkaikki jatkoi hän niinkuin ei mitään olisi huomannut: Menkää ja tuokaa kreivittärelle jalkajakkara.
Herra tuli näkyviin, ja oli pitkäkasvuinen, vahvaruumiinen mies, näköjänsä vähän kolmannellakymmenellä. Oikeusneuvoksen tytär peljästyi, kun tunsi hänet siksi, joka oli laulanut sateessa. Mutta hän näytti niin kummalliselta ja hajamieliseltä; selvästi huomasi hänen tulleen juuri kirjain äärestä, sen näki hänen silmistään, tukastaan ja käsistään, jotka eivät lainkaan tienneet, missä olivat.
Sehän oli juuri sama kokemus, minkä Helenakin oli tehnyt. Mutta ajan pitkään rupesi tuntumaan kummalliselta, ettei hän sentään Helenankaan kanssa ottanut entisiä asioita puheeksi. Ja kuitenkin hän Helenan seuraa ihan nähtävästi haki.
Näyttää tosin kummalliselta, mutta luulen kuitenkin paremmin tuntevani hänet kuin te, vaikka olettekin hänen isänsä.
Ei siellä ollut mitään kukkaroa.. Tämä näyttää kumminkin hyvin kummalliselta. Henrikson. Ei, minä selitän asian... Nähkääs, minä jätin kelloni kelloseppään ... mutta kun kello oli rikki eikä ollut vedetty ... se tahtoo sanoa: avain oli kukkarossa, se sopi kelloon... Mutta kelloseppä otti sekä kukkaron... Ei, kun kellon... Ei... Niin, niin, kellon hän otti... Se on harvinainen kello... Heinonen.
Muutoin olisi tuo asia saanut jäädä salaisuudeksi ainakaan minä en olisi suutani aukonut", virkkoi Sakari. "Hyvästi seppä!" lausui Esa lyhyesti ja lähti astumaan. "Herran nimeen!" sanoi Sakari. "Hän näytti niin kummalliselta. Kyllä nyt Lauri on pahan asian alkuun pannut. Pitäneeköhän mennä oikeuteen? No kulungithan tuosta tulevat", hän lisäsi, pyyhkien suutaan.
Mutta kaikista merkillisintä on se, että on sellaisiakin, jotka kärsivät ateisminsa tähden, mutta eivät silti pyörrä takaisin uraltaan, josta päättäen tuntuu kummalliselta, että he vaivaavat itseään, jos kerran ajattelevat, että sellaista kuin Jumalaa ei ole olemassa.
Kummalliselta minusta tuntui, että köyhäin perheiden täytyi joka talvi vilusta väristä, jopa sairastuakkin pakkasen kynsissä, ja luonto sillä välin säästi lämpöä säiliöihinsä lämpöä, joka ympäröi heitä kaikkialla, jota oli kaikessa, mitä ikinä he liikuttivat ja käyttivät! Ihmisen sieluelämässä on sillä varma vastineensa.
Muuten elettiin isosti talossa, siellä keitettiin ja paistettiin alinomaa; mutta ei kenenkään köyhän ollut siitä hyvää, sillä äite Pentinpoika antoi ylijääneen ruuan ennen pahentua, kuin tahtoi siitä mitään poislahjoittaa. Itse asuinhuone näkyi kummalliselta siinä lumisessa maanpaikassa.
Sillä kun Simmias epäilyksiään lausui, niin minä suuresti kummastelin, voisiko kenkään hänen puhettansa käyttää häntä vastaan. Perin kummalliselta siis minusta tuntui, kun hän ei jaksanut puheesi ensimäistäkään ryntäystä vastustaa. Eipä minua siis kummastuttaisikaan, jos Kadmon puheen kävisi samoin."