United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
PISPA HENRIK. On poika ilokas ja viisas!... Tässä Saat pyytämäsi. Tämä minulle On liian suuri, mutta isälleni Se saattais aivan hyvin sopia, Tiedätkö pispa Henrik milloinka Hän tulee kotia? Ma olen jo Niin tavattomast' odottanut häntä! PISPA HENRIK. Sit' en mä tiedä... Mutta tekiskö Sun mieles kerran saada pispan lakki Ja pispan arvo? ILMARI. Vallan tekisi!
Milloinka hänellä tulisi olemaan aikaa kuuntelemaan jotakin niin joutavaa ja vähäpätöistä kuin puolisonsa valitusta, hän, joka taisteli omia, yleviä, sisällisiä taistelujaan, joita ei Gabrielle, tuo pintapuolinen vaimo raukka, muka voinut käsittää? Nämät katkerat ajatukset, jotka yhä enemmän eroittivat Gabriellen Robertista, vaivasivat häntä melkein lakkaamatta.
Sittenhän ne nauraisivat minulle vielä enemmän. ONNI. Mutta tuossa tapauksessahan ei ole muuta jäljellä kuin ilmoittaa kaikki tädille. Milloinka ne tulevat? KAMREERI. Kello kaksitoistahan se oli puhe kahden tunnin perästä. Ei, minulla onkin toinen tuuma. ONNI. No, antakaapas kuulua!
Lautamies kysäsi muun puheen lomassa: "Kuinka vanha se teidän isäukko jo on?" "Jopa se on kuusissa kymmenissä." "Vai niin, johan se sitte kohta tulee pois hengiltä." Nuori mies pörhisti korviaan ja kysyi varmuuden vuoksi: "Niin ... tuota ... milloinka se otetaan hengiltä pois?" "Kun täyttää kuusikymmentä vuotta. Niin on laki."
Hän oli näinä viimeisinä päivinä tavan takaa käynyt lesken luona. Asioita karttui kovin runsaasti, mutta Kertulla tavallisesti oli niin kiire, ettei hän Eliaan kanssa joutunut pitkiä puheita pitämään. Nyt Elias taas tuli Teinin lesken luo, vaan kun Kerttu oli ulkona, kaupungissa asioilla, kysyi hän maltittomasti: "No milloinka hän kotia tulee? Tuleeko jo pian?" "Ei suinkaan hän kauan viivy.
Kiitos, urhoollinen ystäväni! huudahti mylady; ja milloinka kostatte? Huomenna, tai vaikka paikalla, jos tahdotte. Mylady oli huudahtamaisillaan: "paikalla"; mutta hän huomasi että moinen kiiruhtaminen ei olisi kovinkaan mieluista d'Artagnan'ille.
Oi, milloinka se aika tullee, jolloin ei tarvita rikkauksia voidaksensa ostaa Jumalan sanaa? Kärsivällisyyttä! sanoi taas toinen munkki. Jumala vielä senkin ajan suopi, vaikka me emme silloin enää elä. Sillä raamattu sanoo meille: "köyhille saarnataan evankeliumia." Vuonna 658.
Dunois, lainaa minulle peitsesi, ja ota omani, se on minulle kovin raskas. Mutta milloinka olisi kuultu sinun valittavan peistäsi raskaaksi! Hevosen selkään hevosen selkään vaan, hyvät herrat!» Ja koko metsästysjoukko läksi ratsastamaan. METS
Kätke joulukuusi hyvin, Leena. Lapset eivät saa nähdä sitä ennenkuin illalla, kun se on koristettu. Kantaja. Viisikymmentä äyriä. Nora. Tuossa on kruunu. Ei, pidä se kokonansa! Nora panee oven kiinni. On, hän on kotona. Helmer. Pikku oravako se siellä häärii? Nora. Juuri se! Helmer. Milloinka orava tuli kotia? Nora. Vast'ikään.
Kun he tulivat sille paikalle, jossa majuri oli ratsastanut heidän sivuitsensa kysyi Tuomas: Vieläkö majuri on näillä tienoilla? Inkeri näytti heräävän kuin unesta. Hän säpsähti. Hänen muotonsa synkistyi. Ei, vastasi hän matalalla äänellä. Milloinka hän tulee taas? Elokuussa.