United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki hänen liikkeensä olivat yhtä haavaa niin oikullisia ja niin miellyttäviä, että neiti de Lynar kääntyi ritarinsa puoleen kysyen vähän pilkallisesti, oliko Tukholmassa balettia "tuo pieni keijukainen on epäilemättä tanssijatar."
Näiden keikarien joukossa oli myöskin luutnantti, kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld, joka syksyllä oli palannut Suomesta. Hänen naisensa oli eräs nuori ranskalainen kreivitär de Lynar, kreivi d'Arragonin sukulainen. Tämä etelän hilpeä lapsi oli aivan ihastunut tuohon keveyteen ja nopeuteen, millä hän nyt näin ensi kerran elämässään kiisi iljannetta pitkin.
Minä kuolen! huusi neiti de Lynar kovin pelästyksissään, kun tunsi uppoavansa. Mutta hänen asemansa ei ollut vaarallinen, sillä nojatuoli yksin riitti hänet pinnalla pitämään. Pahempaan pulaan joutui kreivi Bertelsköld, koettaessaan estää tuolia kaatumasta. Joka kerta, kun hän yritti turvautua jään laitaan, murtui siitä palanen toisensa perästä hänen allaan.
Aina siitä asti, kun luutnantti, kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld marraskuussa 1738 näki Ester Larssonin, porvariskuninkaan nuorimman tyttären, Eläintarhan laivaveistämön ja Danvikin välisellä jäällä Tukholman lähellä, kun sekä hän että neiti de Lynar saivat kiittää hengestään tytön neuvokkuutta, ei hän enää voinut karkoittaa ajatuksistaan tuota ihmeellistä, ihastuttavaa olentoa.
Meidän pohjoiset keväämme kalpenevat eteläisten rinnalla, vastasi Bertelsköld miltei ajattelematta, mitä sanoi. Niinkö luulette? jatkoi neiti de Lynar. Minulle johtuu jotakin mieleeni. Tunnustakaa, että arvasin oikein silloin, kun minulla oli kunnia teidän seurassanne mitata Itämeren syvyyttä. Sitä en voi muistaa... Tänä iltana ette muista mitään.
Oi, kreiviseni, tosin olette hyvin ihastunut, mutta niin sokea ette voi olla, ettette huomaisi yhdennäköisyyttä ... sanalla sanoen, tanssiva luistelija ja tuo Kevät ovat sama henkilö. Onneksi oli tanssi samassa loppunut, ja kun kaikki kiiruhtivat osoittamaan ihastustaan esitykselle, ei kukaan muu kuin neiti de Lynar havainnut, että kreivi Bertelsköld kalpeni. Mikä teitä vaivaa? kysyi hän.
Mutta Ester jos se todellakin oli hän ei odottanut, vaan katosi kohta rannalla olevien katselijain joukkoon, jossa eräs vanhanpuoleinen nainen näkyi ottavan hänet vastaan sekä hätäisenä että vihoissaan. Enkö ollut oikeassa? virkkoi neiti de Lynar iloisesti. Tanssijatar hän sittenkin on, ja todistuksena siitä on se, että hän on lumonnut teidät, kreiviseni! Bertelsköld olikin melkein kuin lumottu.
Ennenkuin yksikään hovilaisista ennätti tulla avuksi, oli Bertelsköldin, tarjottua apua hyväkseen käyttäen, onnistunut päästä kestävälle jäälle ja samalla pelastaa läpimärkä toverinsa. Tuskin neiti de Lynar tunsi lujan jään jalkainsa alla, kun hän jo purskahti mitä iloisimpaan nauruun.
Mutta tuohan on oikea kukkaiskimppu, sanoi neiti de Lynar kärkevästi luutnantti Bertelsköldille, joka kaiken iltaa oli ollut tavattoman hajamielinen ja nyt, niinkuin kaikki muutkin, tarkasti seurasi vuodenaikain tanssia. Te olette kovin runollinen tänä iltana, kreiviseni, lisäsi hän. Menkää noukkimaan ruusuja tuolta keväältä; lyön vetoa, että saatte niitä koko korillisen.
Täällä nuori kreivi kumminkin pysähtyi ja ehdotti, että palattaisiin, sillä hänen muistaakseen kulki virta Meelarin puolelta lähempänä eteläistä rantaa. Mutta neiti de Lynar pani vastaan. Katsokaahan vain, huusi hän, tuolla toisella rannalla luistelee eräs nainen! Minua suuresti huvittaisi tulla hänen kanssansa tutuksi ja oppia hänen taitonsa.