United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juonti alkoi ... kymmeniin maljoihin kilistin minäkin ryyppylasini ... onnentoivotuksilleni ... mutta se oli niinkuin ei mitään Onneksi kovin jo ensimmäisen myrskyn läpitse, mutta se vasta mahtoi olla alku pahempaan, ajattelin silloin. Jo lähestyi se hetki, jona minun piti lähtemäni. Mielelläni olisin sanonut Annalle jotain lohduttavaista.
Tätä hän pyysi awuksensa, walitsemaan hänelle kelwollista waatetta. Tiettyhän se, että kutsuttu ilolla suostui esitykseen. Yhdessä sitten lähdettiin muotimakasiiniin ja sieltä walittiin hienon hienointa werkaa Kaaperille waatteukseksi. Hänen kanssaan joutuiwat nyt waatturit ja kankurit pahempaan kuin pulaan.
Tuo luostar' runsaat näille taivahille hedelmät kantoi; nyt ei kanna mitään, niin että pian selvinnee sen turhuus. Pier Damiano olin siellä; Neitseen majassa rannall' Adrian kun asuin, nimeni Pietar' Syntinen taas oli. Maist' elämääni vähän jäljell' oli, kun mulle tyrkättiin tuo hattu, joka pahasta pahempaan vain päähän vaihtuu.
Mitenkä syntiä tekisi? kysyi lääkäri. Isännän liikutus lisääntyi, kun hän selitti: Niinkuin ovat jo tehneet, ja jos vihollinen yllyttää vielä pahempaan, kun ei kuolema tule... Ei isännän pidä sillä lailla ajatella, rauhoitteli lääkäri. Luulen, ettei teille tee kukaan mitään pahaa ja sitä paitsi on väärin toivottaa kuolemaa. Isäntä oli vaiti, hän jo katui, että oli hairahtunut puhumaan.
Tästä johtui, että vaikka minulla nyt oli kaksi luonnetta samoin kuin kaksi olentoakin, oli toinen kyllä ihan paha, mutta toinen oli entinen Henry Jekyll, tämä kaksoisihminen, jonka puolinaisuus ja parantumattomuus jo on usein saattanut minut epätoivoon, ja siksi jäikin. Muutos oli siis tapahtunut kokonaan pahempaan päin.
Hän lausui tämän ainoastaan senvuoksi, että hänellä olisi huvittavaa Berndtsson'in ja Helmer'in kanssa; mutta joutui pahempaan pulaan.
Heti sinne päästyään hän kumminkin huomasi, että asiat olivat sisällä muuttuneet pahempaan päin. Kuului kovia tuskanhuutoja, jotka tosin vaikenivat, mutta sen sijaan säikähytti Henrikiä kätilön nopeat askeleet huoneessa. Se avasi oven ja tuli kyökkiin, selvästi hätäisenä, jotakin hakemaan. Huomattuaan Henrikin hän sanoi: Eihän meillä ole vettäkään, voi-voi sitä matamia.
Hän osasi näyttää, mitä tunsi ja kaikki kävi niin paljoa iloisemmaksi, silloin kun äiti oli sellainen. Mutta hänen äskeiset sanansa, mitä ne tarkoittivat? Eiväthän ne mitään selvittäneet Eerolle, viskasivat hänet vain entistä pahempaan arvelujen ja ajatusten ristiaallokkoon. Eero makasi silmät selällään, kattoon tuijottaen. Hän ei jaksanut ajatella enää.
OLLI. Pelastakaa! He ovat kuin raatelevat sudet kimpussani. Muistat sinä, ketä olet lyödä uhannut, sen lupaan. Vielä minä haukun sinua kirkonmäelläkin, mokoma, mokoma Entä minä sitten, entä minä. Haukun vielä kahta hullummin. Muistat sinä, Olli, muistat. EERO. Ha, ha, ha. Olli parka joutui pahempaan kuin pulaan. Mutta, Elli, kuulehan! Nyt vaadin sinulta palkintoa hyvästä työstäni.
Kun he oliwat huoneeseen takaisin palanneet, sanoi Matti Juholle: "Nyt minä uskon, että sinulla on woimaa seisoa wiettelystä wastaan, waikka kiusauskin tahtoo pyöriä kintereillä, woittoa saadakseen. Kun ensimältä on luja, wähenewät kiusauksetkin. Ole nyt meidän majapaikassamme yötä, ettet joutuisi toisien matkatowerien pariin ja joutuisi toiseen, kenties pahempaan kiusaukseen." Ja yötä oli Juho.