United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän oli itseksensä päättänyt ennemmin taikka myöhemmin antaa Sivelinille rukkaset, vaikka hän vanhempiensa pakoituksesta ensimmältä olisi ollut olevinaan myöntyväinen. Nyt ratkesi asia ilman sitä, eikä hän siitä surrut. Olipa ensi hämmästyksessään vähän iloinenkin; eihän hän nyt tarvinnut olla mustasukkainen Kokalle. "Mielelläni suon Annalle Sivelinin", sanoi hän siis.

Hart puhui enimmäkseen Annalle tai aivan ylipäänsä kaikille, jotta Anna ei saanut vielä ainakaan mitään käsitystä kuinka hän oli "muiden seurassa". Verraten aikaisin hän sanoi hyvää yötä ja poistui huoneeseensa työhön. Professorikin läksi levolle, sillä Anna oli ottanut huolekseen aina muistuttaa häntä, kun kello löi kymmenen, jotta isä ei saisi rasittaa itseään valvomalla.

"Hahah", naurahti hän sitten ja jatkoi pilkallisesti: "Annalle siis oli kirje! Mutta mitä tekin, vanha mies, viitsitte joutavissa kujeilla. Ei Anna ole mikään neiti, ettekö sitä ole tiennyt pikemmin palvelija meillä, kyllä hänet vähemmälläkin olisitte saaneet". "Se on minun oma asiani miten kirjoitan ja käytän itseäni naisia kohtaan", vastasi Sivelin työlästyen.

Anna tiesi Yrjön jokaisen ajatuksen, jokaisen aikeen, ja hänkin tunsi elämänsä olewan sidotun Yrjöön. Se, mitä Yrjö nyt aikoi tehdä, oli waarallisin kaikista, mitä hän wielä oli tehnyt. Antakaamme hänen itsensä puhua, niinkuin hän siitä kirjoitti Annalle: "Kansan tila", kirjoitti hän, "on nyt täällä Sawonmaassa muuttunut hirweäksi.

«Mutta minä tahdon näyttää, ettei minulla ole semmoisia ajatuksia, jotka kieltäisivät Marian ystävää tanssimasta Marian syntymäpäivänä. Mene, Maria, ja sano Annalle, että hän tulee tänne«. «

Kun ensimmäinen askeleeni pahalla tiellä heti kohtasi kovan rangaistuksen, se minut, niinkuin toivon, ainaiseksi siltä karkoitti. Eikö siis syytä sitä ilolla muistella? On niinkin, Anttiseni. Ja menemmekö huomenna niinkuin ennenkin yhdessä markkinoille myymään voitamme ja muita tavaroitamme? Sen teemme, Elsa, ja ostamme sieltä samalla pikku Annalle ensimmäisen lukukirjan.

Majuri silmäili kävellessään silloin tällöin Mariaa, ja vanhuksen silmäripsissä välkkyi kirkas kyynele. Annalle ei ollut näinä hetkinä puhuttu mitään. Majurin sydän oli ollut täynnä onnentoivotuksia Marialle. Mutta nyt meni Maria Annan tykö, tarttui häntä hellästi käteen ja vei hänen majurin luo.

Aina tein asiaa, käydäkseni töllissä, niin mielelläni tahdoin nähdä Annaa. Niin oli tämä metsän ruusu lumonnut sydämmeni, että kaikki ylhäiset ja komeudessa kasvatetut unhotin. Aina vein töllin Annalle jonkun kirjan luettavaksi ja lahjaksi. Silloin nousi vieno ujouden puna tytön muuten valkeille kasvoille, ja tummista ja haaveksivista silmistään loisti minulle syvä kiitollisuus.

Hänen kamarinsa oli hänelle rakas, eikä hän olisi tahtonut muuttaa siitä; mutta hän ymmärsi, ettei tupa, jossa täti päiväkaudet pesi, ollut sopiva asunto Annalle, joka ompelulla ansaitsi leipäänsä. Seuraavana päivänä, kun aurinko loi aamusateitansa kamariin, jossa Johannes istui samaten kuin eilen, nousi hän ja puki yllensä pyhävaatteet Eevan kutomasta sarasta tehdyt vaatteet.

Majuri ei mitään pitänyt miehestä; se oli hänen mielestänsä vaan huvikki huvituksen keskellä, sillä hän ei tiennyt miestä syylliseksi. Hän näki paroonin ja hän näki Annan kiiruhtavan puutarhaan, ja hänen ensimäiset sanansa eivät olleet Annalle, vaan paroonille, eikä ollut kysymys miehestä vaan kysymys oli: «Joko nyt on korkea muuri kaatunutSen kysyi hän hymyillen.