United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siipemme väsyneet virkistäy Heloviinein, hehkuin mi ennättäy Elon maljoihin lähteestä valkeuden, Niin, lähteestä, lähteestä valkeuden; Näet päivyt, ehtinyt maillehen, On viinille säihkynsä suonut: On auringon-aarteita tertut nää, Valon lähteitä sen, mihin silmäjää Hän, tuonelan maille mi raueten jää, Jumalhurmaa kun hetken on juonut.
Toinen, nuorempi, askarteli salissa asetellen vastapuhjenneita lahnankukkia maljoihin ja koristellen katossa riippuvaa kesäharson sisään käärittyä kynttiläkruunua hiirenkorvaisilla koivunoksilla. Kaarina! sanoi ruustinna saliin. Pistä niitä koivunoksia tänne eteisen seinänrakoihin, tuon leveän suuren seinän täytteeksi. Lauri sanoi viime kevännä kotiin tullessaan, että se oli niin hauska nähdä.
Baukis, joka itsekseen pelkäsi, ettei viini pienessä kruukussa riittäisi, se kun oli viho viimeinen, mitä talossa oli, kurkisteli pelvolla kruukkuun. Mutta kuinka vanhus hämmästyi, kun näki kruukun olevan täpö täynnä. Ei hän ensin tahtonut silmiänsä uskoa; eipä hän kuitenkaan voinut olla huomaamatta, että kruukku yhä täyttyi sitä myöten kuin siitä kaadettiin maljoihin.
Juonti alkoi ... kymmeniin maljoihin kilistin minäkin ryyppylasini ... onnentoivotuksilleni ... mutta se oli niinkuin ei mitään Onneksi kovin jo ensimmäisen myrskyn läpitse, mutta se vasta mahtoi olla alku pahempaan, ajattelin silloin. Jo lähestyi se hetki, jona minun piti lähtemäni. Mielelläni olisin sanonut Annalle jotain lohduttavaista.
Kun herra oli saanut toisen kahvikuppinsa tyhjennetyksi, emäntä ja Hetvi kantoivat herran eteen suuret maljat kukkuroillaan marjasäilykkeitä, toisessa maljassa vaarain-, toisessa lakkasäilykettä ja panivat pienet puulusikat maljojen vierelle. Herra sanoi Matille sormellaan osoittaen maljoihin: »Mitä se tuo on, tiedätkö sinä, onko se syötävää vai eikö?»
Niinpä vastasivatkin he nyreästi toveriensa tervehdyksiin, maljoihin ja pilapuheihin. Mutta, sanoi Athos, me voimme helposti joutua täällä riitaan, ja se sopisi vallan huonosti tällä hetkellä. D'Artagnan, kerroppas meille, kuinka olet yösi viettänyt, niin me sitten vuorostamme kerromme meidän yönviettomme.
ANTEEO S. Eikö sinulla, sisar-kulta, jo ole ruoka valmisna? BARBRO. On maari. Tulkaatte vaan syömään! ANTEBO S. Niin käykäämme siis aterialle ja sitte maljoihin! Eläissänsä oleskeli hän mielellänsä tässä ihanassa puistossa... Siitä syystä käskin teidät tänne... Jaa ... jaa ... eriskummallisesti ajat vaihtelevat, ihmiset vaihtelevat. Toinen kukoistaa, toinen lakastuu; se on maailman meno!