United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Halusta olen koko illan teidän nöyrin palvelijanne, ja pidän itseäni onnellisena, jos suvaitsette antaa minulle käskyjä. Mitä ruhtinattareni siis määrää ensi tehtäväkseni? KARIN. Että tanssitte kotiljongin minun kanssani tänä iltana. VIKTOR. Kotiljongin ? KARIN. Te epäilette? Ehkä olette jo pyytänyt toista? VIKTOR. En, en suinkaan.
VIKTOR. Miettiä ja tuumailla. Ehkä keksimme jonkun keinon SYLVI. Oh, tiedätkös, toivotaan parasta! Kyllä kaikki pian selviää. VIKTOR. Kenties selviää. Mutta vielä en ainakaan tiedä, millä tavalla SYLVI. En minäkään. Mutta täytyyhän meidän jollakin lailla päästä siitä pulasta. Emme huoli surra suotta, ennen aikojaan. VIKTOR. Oikein puhuttu! Täksi illaksi unohdamme kaikki ikävät asiat.
Tekisipä mieleni tietää, mitä siitä raukasta sitten tulee, kun isä on silmänsä ummistanut. Niinpä niin, sanoi välskäri. Serkku ajattelee ja puhuu kuin ymmärtäväinen ihminen ainakin, ja niin ajatteli ja puhui Falkbyn kreivitärkin, nuoren Kaarle Viktor Bertelsköldin äiti.
Mutta jo on aika palata vangin luo, jonka kohtalo kenties jo on alkanut lukijaamme huolettaa, ja siirrymme sentähden taas takaisin Vähäkyrön metsässä olevalle hiidenkiukaalle, jossa kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld niin odottamattaan huomasi olevansa vuorenkoloon suljettuna.
Viktor tahtoo pysyä rehellisenä miehenä, Sylvi, miehenä, joka suoraan ja vapaasti uskaltaa katsoa muita ihmisiä silmiin. Hän ei tule koskaan pitämään luvatonta yhteyttä toisen miehen vaimon kanssa. SYLVI. Oh, jatka pois vaan. Ethän sinä vielä kaikkia sanonut. ALMA. Mitä luulet, että minulla vielä olisi lisättävää? SYLVI. Vai niin, sinä et ole sitä tietävinäsi.
VIKTOR. Onko se niin välttämätöntä, Sylvi? Emmekö ennemmin jättäisi nämä asiat sikseen? SYLVI. Ei, minä tahdon tietää kaikki. Sinä et saa salata mitään. Mitä on tämä kaikki sinuun vaikuttanut? Sano? VIKTOR. Se on niin vaikeata. Minä tulen loukkaamaan sinua. SYLVI. Elä huoli siitä. Viktor mitä olet sinä tuntenut? VIKTOR. En minä voi. Sylvi, anna minun mennä!
ELIN. Sinuunhan herra Hoving on rakastunut, Karin. Etkö muka tiedä? ANNI. Sh ! Elkää puhuko niin kovaa. VIKTOR. Säästät siis kotiljongin minulle, Sylvi? SYLVI. Sekä sen että kaikki franseessit lisäksi, jos niin tahdot. VIKTOR. Oi, kuinka mielelläni minä tahtoisin! Mutta pahaksi onneksi se ei käy päinsä. SYLVI. Minkätähden ei? VIKTOR. Sylvi kulta, ihmiset moittisivat meitä siitä.
KERTTU: Johan Wilhelm! Etkö sinä näe häntä. Hän seisoo meidän välillämme. GRANSKOG: Sinä hourit. Katso ylös, ei täällä ole mitään. KERTTU: Se oli siis hänen varjonsa. Minä näin hänet niin selvään, Viktor: kumpi meistä on hänet murhannut? GRANSKOG: Murhannut? KERTTU: Kun hän ei saa kuolemassakaan rauhaa. Kumpi meistä on tehnyt hänet hulluksi? GRANSKOG: Ei kumpikaan. KERTTU: Se oli siis totta?
Viktor myönsi viimein, että minä olin oikeassa Tietysti! Mitäs hän muuta olisi voinut. Sinähän olet aina oikeassa. ALMA. ja sitten hän pyysi, että minä tulisin ja selittäisin sinullekin ajatukseni. SYLVI. Aivan kernaasti! Mutta sen sanon jo edeltäpäin: Minua et taivuta yhtä helposti, sillä minä olen hiukan kovempaa ainesta kuin Viktor. Jaha, jatka nyt!
Määrää mikä rangaistus tahansa, minä alistun kaikkeen. Tahdotko että matkustan pois ehkä jo huomispäivänä, sano? SYLVI. Matkustat pois? Ei, Viktor, sitä et saa tehdä. Et saa lähteä pois, minä surisin itseni kuoliaaksi. VIKTOR. Sylvi ! Uskallanko ajatellakaan? Sinä ? SYLVI. Nyt putoo kuin suomukset silmistäni. Olenhan minä rakastanut sinua aina lapsuudesta saakka, Viktor.