United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Totta puhuen, ei Saara ollut niinkään vähän ihmeissään siitä, että Rejer esiintyi niin hienoissa sinisissä vaatteissa ja tanssi niin hyvästi; ja nyt, kun hän seisoi niin likellä, näki hän paidan kauluksessa silkkiliinan solmun yläpuolella kukan, jommoista talonpojat käyttävät. "Te olette varmaankin länsimaasta?" kysyi hän. "Miksi niin?" tiedusti Rejer vastaan.
Rejer'in teeskennelty, vakava katse oli poissa, katkerat ajatukset, jotka äsken olivat täyttäneet hänen sydämmensä haihtuivat kuin savu! Kun tanssi hetkeksi taukosi, näki hän parin äkkiä tulevan lähelle ennenmainittua kauppapalvelijaa.
"Menkää ja istukaa pöytään, kunnioitettavat herrat," sanoi hän, "minä kuitenkin täytän pari kannua parhaalla viinillä, että teillä olisi jotakin virvoitusta pöydässä; mutta sitte pitää teidän antaa minullekin iso kappale leipää teidän kanssanne, edellä kaiken ei puhua abbotille, että te tahi minä olemme käyneet kellarissa." "Sinä puhut kuin Salomo," huusi Markus isä ja tanssi Petterin kanssa.
Alussa tuntuu tämä tanssi oudolta, sen tarkoitusta ei ymmärrä, mutta kun on vähän enemmän aikaa istunut ääressä ja nähnyt, kuinka jokainen päänkin liike, jokainen sormen pään nousu tai lasku soveltuu soiton eri vaihdoksiin, niin alkaa selvitä, että he siinä omia tunteitaan ilmi tuovat tavalla, joka heidän kansalleen on yhtä käsitettävää kuin meille käsittämätöntä.
Tämän äkkinäisen hämmästyksen aiheutti puolittain tuhoutunut kirje, jonka osoitteena oli »Neiti Anna Jolanta Bränner»; sen katkonainen ja vaikeasti luettava sisältö oli seuraava: »... ilmoitan sinulle, että Kronin vaimo, vaatteiden kaupitsija-muija, on nyt saanut tarpeekseen ... lepää nenä taivasta kohti ... kivalteri on kiinni ... löydettiin hänen taskustaan vangittaessa ... kävi kuin tanssi ... sytytin tuleen ... kaivoin lattian alta, kun ... 2,000 vanhassa lompakossa ... illalla tulee kreivi, laita kellari kuntoon ... kylläpä hölmistyy ... hauska näytelmä ... piru perii kohta kaikki sinun vihollisesi ... saavun iltapäivällä luoksesi kertomaan loput.
Hän oli aivan kuin ei olisi tuntenut eikä Esteriä huomannut toisia paremmaksi. Esteri oli kiihdyksissään. Sitten loppupuolella iltamaa muutamalla tanssinväliajalla tuli herra Levon tervehtimään ja puhelemaan Esterinkin kanssa. »Te ette tanssi, olen huomannut», sanoi Esteri. »Minä olen siihen jo liian vanha», vastasi herra Levon. »Se ei minua huvita enää.» Esteri joutui sanattomaksi.
Käski käymähän kylissä, Joka juhla juoksemahan, Joka ilta ilotsemahan, Päivänlaskut laulamahan, Kylän tyttöjen keralla, Kanssa naisten naapurini. Eipä tainnut tanssi nosta, Ilo ilmahan yletä, Minun yksin ollessani, Illat istuellessani. Millä maksan maammon maion. Millä maksan maammon maion, Millä kostan äitin koulun, Millä vaivat vanhempani?
Luontaisesti, ilman sen pitempiä valmistuksia, kääntyy hän puoleeni ja kysyy: Te ette tanssi? Valitettavasti en tanssi. En minäkään. Te suvaitsette siis tarjota minulle jotain juotavaa? Hän tarttuu käsipuoleeni, ja me istuudumme salin seinämälle pienen pyöreän pöydän ääreen. Kysyn, mitä hän haluaisi juodakseen. Hänen on jano eikä hän sano tahtovansa muuta kuin olutta.
Lauri juoksi Kaarinan jälkeen ja saavutti hänet puutarhassa. Ne keskeyttivät sinut, ne eivät tahtoneet antaa sinun virttä soittaa? Ei ne ehkä tahallaan ... ne eivät ehkä huomanneet ... eivät kuulleet! Kuinka eivät olisi kuulleet? Kyllä ne kuulivat! Lauri syöksyi takaisin. Salin lattialla oli tanssi täydessä käynnissä.
Tanssi oli hetkeksi tauonnut, oli levinnyt huhuja joistakin rikoksellisista hankkeista ja tuolla ulkona oleva väki oli parantanut jutun niin, että viimein puhuttiin koko Kiinan ilmaan räjäyttämisestä. Pian kuitenkin tämä pyryilma asettui.