Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Lilli riensi kuten keijukainen Arvoa ja Seljaa vastaan, mutta Helvi istui paikallaan, ajatellen: »Kuinka äärettömän lapsellinen tuo Lilli on, oikein tunnen itseni vanhaksi hänen rinnallaan.» Arvo ja Selja olivat löytäneet metsästä erään paikan, jossa kasvoi suuria mansikoita, sellaisia, jotka auringon helteeltä suojassa vasta syksypuoleen kypsyvät.
Mä huomasin kyllä Kuin heikko ol' pieno; Niin ämpärin täytin, Sen tytölle näytin, Ilo poskista hohti Nyt minua kohti. Tuo vuori on mun. Kas, isäni kun On kääpiö vainen Ja äit' keijukainen. Mä kultia sain Noin vaan hatullain. Ne leskelle kannoin Näin köyhälle annoin. Mä pensahikossa Näin jänösen heikon, Ja verta vuoti tuon Jalasta veikon.
Ja vastausta odottamatta sipsutti hän sisään keveänä kuin keijukainen ja kukoistavana kuin ruusu. "Mitä maailmaa mullistavia ajatuksia teillä on, herra tohtori ja neiti tohtori, sillä kyllä Laurasta tohtori tulisi aivan varmaan, kun hän vaan menisi Helsinkiin lukemaan, jos ei hän nimittäin sitä ennen tulisi ... hm! arvatkaas miksi?" "Miksi?" kysyi Niilo herra. "Jonkun tohtorin rouvaksi!
Mutta everstinna huusi: »Lilli, mitäs ajattelet mennä nelijalkaisia ajamaan onko sellaista kuultu?» Mutta Lilli ei enää kuullutkaan varoitusta, hän jo riensi kuten keijukainen pitkin kaurapeltoa, jota hän nyt muiden muassa oli porsaitten lisäksi tullut sotkemaan.
"Onpa solakka!" "Pienokainen, piti sinun sanoa; Hän ei ole tosiaan kasvanut kuin ampiainen, niin ettei hän ole ainoastaan solakka, vaan..." "Keijukainen, minä ymmärrän. Hm, kummallista olisi, jos minä en olisi tuota ihmistä ennen nähnyt. Odotahan, minä näen huonosti näin kaukaa."
Keijukainen kuuntelee pää kallellaan ja kun mies on väsyksiin asti selittänyt, uudistaa hän muuttamatta tai lisäämättä sanasta sanaan saman pyyntönsä.
Lilli tattoo katvaa ylöt taivaateen. Silloinhan tulet jättiläistytöksi, pitemmäksi kuin pisin joulukuusi metsässä! Ei, ei, Lilli lentää näin! Tuo pieni keijukainen levitti käsivartensa ja heilutti pieniä käsiänsä ilmassa.
Hän ei nyt enää ollut sama kevyt keijukainen kuin 80-luvulla, jolloin näin hänet Bulevardilla. Vartalo oli käynyt paljon tukevammaksi ja pyylevämmäksi, käynti raskaammaksi ja hipiä, joka silloin oli kuin ruusunlehti, oli nyt kalpea. Mutta piirteet olivat yhtä hienot kuin silloinkin ja tukassa oli vain vähän hopeata.
Näissä kauheissa teloituksissa ei säästetä edes naisia eikä turvattomia. Ainoastaan yksi pieni tyttönen, joka hymyillen katseli Allanin paljastettua väkipuukkoa, sai pitää henkensä minun hartaasta pyynnöstäni. Hänet tuotiin tänne, kasvatettiin Annikka Lyle nimisenä, ja epäilemättä hän on sievin pieni keijukainen kaikista, jotka ikinä ovat kuutamolla tanssia keikutelleet kanervakankailla.
Aikaihminen voi ottaa kukan, leikata sen palasiksi, laskea heteet ja emit; mutta lapsi ottaa kukan käteensä, nauttii sen kauniista väristä ja suloisesta tuoksusta ja ajattelee: 'asuukohan tässä keijukainen, josta olen lukenut kertomuksissa? Ja kun lapsi voi nähdä taivaan täynnä enkeleitä, aikaihminen ei voi huomata muuta kuin la'en, joka on milloin sininen, milloin harmaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät