United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tuo heidän yhteinen salaisuutensa, kuinka se oli suloinen! Tietämättään hän tarttui Olgan käteen Olga, näet, oli hänen paras ystävänsä ja hän puristi sitä, puristi niin paljon, kuin ikinä jaksoi. Olga äännähti. Aili, sinä, hyvä ihme, kun puristaa käteni ihan mäsäksi, hän valitti. Mutta sitten iski hänelle joku epäluulo päähän. Mitä se on, Aili? hän kuiskasi.

Gabriellellä ja hänellä oli jo matkapäivän aamuna ollut tilaisuus sanoa toisilleen jäähyväiset ja uudistaa lupauksia ja sopimuksia, joita he olivat keskenään tehneet, niin että varsinaisella eronhetkellä, vaunujen luona, sai kreivitär olla yksin Robertin kanssa, ja vielä viimeisen kerran puristaa hänen kättään. Ensi päivinä pastorin lähdön jälkeen oli kreivitär peloittavan synkällä tuulella.

Hänen täytyy kieltäytyä kaikesta nuoruuden ilosta, kaikki, kaikki, mikä antaa elämälle sen arvon, ei ole milloinkaan hänelle olemassa! En voi koskaan mennä hänen luotaan, sydämmeni paisumatta katkeruudesta ja toivottomuudesta, ja minusta tuntuu ikäänkuin tahtoisin puristaa nyrkkiä tuolle julmalle voimalle, joka niin hirvittävällä tavalla rasittaa ihmisraukkaa."

"Miksi sinut ensinkään näin, ja täytyykö minun iäti sydämessäni kantaa sinun kuwaasi, saamatta sinua enää syliini puristaa?

Kuinka ymmärtäväinen sinä olet, Susanna! Johan se nyt on itsekin älynnyt mistä saapas puristaa. Ostanko siis kaikki kolme keittokirjaa? SUSANNA. Taitavan talonemännän ILLI.

Se on komea nimi, Elina. Tanskan aatelilla on tuskin parempaa mainitakaan. Mutta mikä on aikomuksenne? Vielä en ole tarkoitustanne ymmärtänyt? Ymmärrät pian. Kun emme voi tallata käärmettä jalkoihimme, täytyy se pistää kiinni. Varokaa, ettei pihti petä. Sinusta riippuu, miten lujasti se puristaa. Minusta?

Harvinainen, huokauksen tapainen huudahdus »Hyvä Jumalapääsi hänen suustansa, sillä ruoho oli jo kankeata ja koperossa. Sitten tempasi hän kouraansa tähkiä; nekin olivat jo paljon kylmempiä ja hänen mielestään elottomampia kuin äsken. Ja aamuun oli vielä monta tuntia. Sillä aikaa ehtii halla jo puristaa mehun itse oljestakin!

Kuinka he kaikki himmenivät hänen rinnallaan kuin kynttilät päivän kirkkaan koittaessa! Ja olisitpas nähnyt Turun laiturilla! Kuinka kaikki kokoutuivat hänen ympärilleen, kuinka he kaikki tahtoivat puristaa hänen kättään ja saada häneltä edes sanan, hymyn tahi katseen! »Tavast!» »Tavastkaikui jokaisen huulilta. MAUNU TAVAST: Se on Olavi. ANNA: Ne eivät ollenkaan paina häntä.

Missä ikuinen hanki loistaa kaikkein häikäisevimmin, missä tuoksuu vain lumi ja avaruuksien ilma, sinne en pääse, mutta ehkä kuitenkin niin ylös, että saan jonkin rinteen juurella puristaa edes pallon nuoskeaa lunta kouraani ja levätä yöni jossakin ladossa, vastakuivattujen alppiheinien päällä.

Minä en siis saa nähdä teitä pitkään aikaan, virkkoi Albert raskaasti; ehkä minä en saa nähdä teitä enää koskaan. Teidän tulee kirjoittaa minulle ... kirjoittaa oikein usein, sanoi tyttö. Ehkä minäkin joskus saan teiltä muutaman rivin vastaukseksi? Saatte ... usein, usein! Silloin olen hyvin onnellinen! huudahti Albert, uskaltaen nyt vasta puristaa kättä, joka lepäsi hänen omassaan.