United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seisoksii vuoteen ääressä, vaan ei ota. Näyttää leikkivän kuin kissa hiirellä: tapan ... en tapa ... tapan ... en vainkaan tapa ... tapan vainkin ... no en sentään ... mene, saat mennä ... eläpä menekään. Sitä ilvettä oli pitänyt hänenkin kanssaan siitä saakka kun hän sieltä laivatelineiltä putosi.
Minä tästä puhelen Alfredille. Niin, rakas Asta, teepäs vainkin se. No, siinähän Hän on miellyttävä, solakka mies, 36 37 vuoden ikäinen, lempeät silmät, harva, ruskea tukka ja parta. Vakava ja miettivä ilme kasvoilla. Eyolfilla on univormun tapainen puku, kultanauhoilla ja kiiltonapeilla. Hän ontuu ja käy kainalosauvalla vasemmassa kainalossa. Jalka on tarmoton. Asta! Rakas Asta! Sinä täällä!
Hyvillään kertoi Elsa aikeensa Nikkilän emännälle, käydessään häntä teelle kutsumassa. »Niin vainkin, niin vainkin, apuun päin se on», sanoi Nikkilän emäntä ja kammariin tultua sanoi Viion leskelle: »Kyllä Elsasta pian teille apu tulee, kun se on jo niin halukas. Pian se valtaa istuimen äidiltään.
Lauttamiehet, jotka kuulivat perämiesten keskustelun, sanoivat: "On vainkin näin korkean tulvan ollessa ennenkin Korpikoskelle uskallettu." Ja muun puheen puutteessa he alkoivat leikillään syyttää Iisakkia arkuudesta, kun ei enää uskaltanut perämieheksi lähteä. "Vanhuus tulee", sanoi Iisakki, "eivätkä silmäni enää ole niin tarkat kuin ennen.
Aatami ehti siihen sopertamaan että eihän se, joka kohta on konsuli. »Sinä karkasit?» muisteli joku. »En minä karannut, lähdin vain muuten pois», selitti Ville ja iskien silmää lisäsi: »Minäkös elämään köyhän lailla, kun on rikas pappa.» »Niinpä vainkin», vakuuttivat miehet. »Se on herrassukua tämä Ville», selitti
Kuulepas sa kulta rukka, kuinka nyt on laita: Jopa vainkin välillämme ero tulla taitaa. Sill' emmä huoli sinusta, enkä paljo kestään, Sinua paljo pilkataan ja vihakseni pistää. Minun kultani valkia on, on kuin lumen valo, Parempi on mielestäni kuin paras Suomen talo. Valkia on kultani, valkia kuin vaate, Kaunis on tuo käyessänsä, kaunihimpi maaten.
Niin ei suuttunut, niin sydämystynyt ei ole Hereen, aina on vastaan hän, jos Zeus miten päin mitä päättää. Vaan sinä, turmahinen, ylen julkea, tohtios vainkin nostaa Zeuta sa päin tosiaikein ankara peitses!" 424
Näyttää leikkivän kuin kissa hiirellä: tapan ... en tapa ... tapan ... en vainkaan tapa ... tapan vainkin ... no en sentään ... mene, saat mennä ... eläpä menekään. Sitä ilvettä oli pitänyt hänenkin kansaan, siitä saakka kuin hän sieltä laivatelineiltä putosi. Kiristi ensin hengen rajoille, vaan hellitti sitten ja on kiristellyt, kiristellyt ja antanut löysiä ja taas tiukentanut.
Nyt ei auta enää vaari, jo tuli lähtö Alataloon. Ka tässä ovat herrat, kuvernöörin lähettämät, joilla on kirjat taskussa viedä vaarin oikeaan olopaikkaansa. Eikös olekin herroilla semmoiset kirjat...? Viekkaan näköisenä ja keksinnöstään ylpeänä tuli nuori mies meille hiljaa supattamaan, että sanokaa vainkin olevanne kuvernöörin lähettämiä, niin saadaan nähdä minkälaisen elämän se siitä nostaa.
Eikö totta, tulet kaiketikin takaisin tänne! Autathan minua silloin taas?" "Autan vainkin, lapsikulta!" lupaili Georg, "joskin minun pitäisi sen jälkeen hetken kauvemmin olla omassa työssäni, ole huoleti." Poika juoksi pois ja Georg jäi piirrustelemistaan ahkerasti jatkamaan.