United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eipä sillä ja sen vuoksi, vaan ilman kysäsin. Syltä sijaa suutarille! lausui Jaakko, vetäessään pitkää säiettä ja töykkäsi tahallaan muuatta lähellä olevaa toveriaan. Eläpä töyki isäntä vierastasi! lausui tämä. Minkä sille teen? Tiellä laiska riihessä! tiedäthän sen. Syntyi suuri hälinä. Tuo Ralle kavalsi tuon vesikorvon kumoon, vaikka juuri pääsin kieltämästä Tolaria, lausui Juuso.
Ja muistamatta, ettei hän enää olekaan sen oikea omistaja, tarttuu hän kellonkantimeen ja lähtee taluttamaan sitä pois. Mies hoi, eläpä vie minun hevostani! huutaa joku metsän laidasta ja juoksee päin. Se on Tahvo. Tunnettuaan Junnun hän säpsähtää ja pysähtyy, mutta kun näkee, että Junnu on aseeton, ja hänellä itsellään on kirves, rohkaisee hän mielensä ja menee luo.
Juoksi Katri katsomahan: Siell' on riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika, Hevoistahan valjastavi, Kalujahan kaunistavi, Lähtiäksensä kosihin. Sanoi riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika: "Eläpä muille kaunis Katri, Kun minulle Katri kaunis, Pane päätä palmikolle, Sio silkillä hivusta!" Tunki kihlat kukkarohon, Taskuhun tali hopiat.
No nyt tuo jo alkaa olla sinne päin ... vielä vähän paremmasti ... ka sillä lailla!... Eläpä varasta takasillas ... rehti juoksu se olla pitää! Heeei, talon kohdalla!..."
Vaimonsa tuli sisään kysyen mitä vieraat tahtovat. "Tahtovat minua herrainpäivämieheksi," vastasi Jussi lyhyesti. "Ethän mulle sitä murhetta tehne," lausui vaimo itku kurkussa. "Eläpä ole milläsikään. Kyllähän minä pinteestä pääsen vaikka he ovat pirun itsepintaset. Ole kuitenkin hyvä ja laita kunnon päivällinen.
Mitä sitä tyhjää viisi penniä, eihän se ole paljon kymmenenkään! No anna sitten kymmenen pennin edestä! Kukapa sitä puumerkittä uskoisi? Etkö luota minuun? Eläpä Tolari kaada sitä vesisankoa! äyäsi Juuso. Kuulitko Juuso? kysyi velanhalullinen. Kuulin, kuulin, vaan lakkaavasi luulin! Etkö luota siis minuun? Luotanhan minä sinuun kuin pukki suuriin sarviinsa! Mitä sitä pitäisi luottaa?
Näyttää leikkivän kuin kissa hiirellä: tapan ... en tapa ... tapan ... en vainkaan tapa ... tapan vainkin ... no en sentään ... mene, saat mennä ... eläpä menekään. Sitä ilvettä oli pitänyt hänenkin kansaan, siitä saakka kuin hän sieltä laivatelineiltä putosi. Kiristi ensin hengen rajoille, vaan hellitti sitten ja on kiristellyt, kiristellyt ja antanut löysiä ja taas tiukentanut.
Viime tulipalossa, kuka pelasti kaupungin? Jos en minä olisi omalla ekstinttorillani joutunut ajoissa KANTTORI. Eläpä nyt, Pommeri, kehu itseäsi, sillä eri mies se oli, joka pelasti kaupungin, komensi ja johti kaikki. POMMERI. Sinä vissiin? Sanopa sinä, pormestari, miten tämä tulipalo oli! RAUTIAINEN. Mutta eihän se kuulu tähän asiaan!
Seisoksii vuoteen ääressä, vaan ei ota. Näyttää leikkivän kuin kissa hiirellä: tapan ... en tapa ... tapan ... en vainkaan tapa ... tapan vainkin ... no en sentään ... mene, saat mennä ... eläpä menekään. Sitä ilvettä oli pitänyt hänenkin kanssaan siitä saakka kun hän sieltä laivatelineiltä putosi.
"Eläpä ota sitä isoo kalaa, huonopa olit niittomies", sanoi Aappo tavallisella pilkallisuudellaan. "Voi kun te olette viisaita!" kuului vastaus. Kun kaikki olivat saaneet leipänsä, kalansa ja asettuneet piimätuopin suhteen niin mukavaan asentoon, että voivat sitä suuretta vaivatta hyväkseen käyttää, syntyi hetkeksi semmoinen hiljaisuus, jota itse Aappokaan ei joutanut häiritsemään.