United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ota mettä suusta mehiläisen, Kostontyydykkeeltä nautintonsa, Viehkeytensä ensi suukkoselta Viehkeyttä hurmaavaa et saisi, Mik' on Annetteni rusosuulla. Nälkään nääntyvältä leipä riistä, Viime toivo epätoivoiselta, Armaat aartehensa saiturilta Sitä murhetta et heille saata, Kuin jos multa Annetteni veisit. SUUKKOSTEN KESKESS
Koulu-ajasta asti hamaan tähän päivään saakka kristinopin voima paistaa, vaikka ummistaisin silmäni siltä, paistaa aurinkona suoraan minun sydämmeheni; vaan äiti, minä en saata sinulle murhetta haudassasi; minä olen pysyvä siinä lupauksessa, jonka isä teki sinulle; minä en tahdo lukea kristittyjen pipliaa, onhan minulla esi-isäini Jumala, johon minä voin luottaa!" Ja vuosia kului.
Kuinka syvältä nämät sanat tulivat sydämen pohjasta, jääköön sanomatta, sillä morsian ja myötäjäis-raha ei lähtenyt vielä nytkään hänen punaisesta päästään, ja Antin "loppu" olisi hajottanut kaikki tuuleen. Vaan yksi sydän oli Männikön kylässä, jolle Trimmon perheen onnettomuus saattoi suurta murhetta ja sydämen tuskaa, ja se oli Anna.
"Jumala sen tietää, ett'ei sydämeni ole vielä yhtään kylmennyt sinua kohtaan; mutta en silti saata suruani sinulle ilmoittaa, sentähden kun ei minun sovi niin tehdä." "Suru on kyllä itsellänikin, mutta ottaisin mielelläni osaa sinunkin suruusi, sillä me miehenpuolet olemme vahvemmat sitä kantamaan!" "Onko sinullakin murhetta?" "Voi! jos sinä tietäisit?"
Sinusta on ollut paljo surua ja murhetta omaisillesi, me kuin täällä kaikin pelkäsimme, että löit kirveesi kiveen kuin möit maasi ja lähdit sinne kaupunkiin kauppariksi. Nauramiseensa ei hän tarvitse pyytää minulta lupaa, mutta hänen naimiseensa on minullakin sana sanottava.
Teidän hyväksenne hän työtä tekee, teidän hyväksenne hän näkee vaivaa ja kiduttaa itseänsä, ettekä te edes tiedä, minne hän milloinkin menee!" Tämän puhui hän kovalla vihaisella äänellä, ja kuitenkin olivat hänen kasvonsa kalpeat, ja hänen huulensa osoittivat surua ja murhetta. Baruch katsoa tuijotti häneen, eikä voinut ahdistuksessaan mitään vastata nuorukaisen kiivaasen syytökseen.
Ja sitte kotiin tultua, kun pyhävaatteet riisutaan, kuuluu syvä huokaus muistellessa toisen murhetta ja ajatellessa, kuinka se sentään on hauskaa, että vielä yhdessä eletään ja voidaan vieläkin elää toinen toisensa hauskuudeksi. Mutta työnteko tänään ei tahdo oikein käydä päinsä. Ajatukset ovat olleet maallisista askareista vapaat eikä ne taas tahdo niin äkkiä niissä liikkua.
Ensikerran eläessämme tunsimme silloin outoa kaihoa; se oli murhe, joka ensikerran tuli hakemaan uutta työalaa nuorissa sydämissämme ja ensiottosilla antoi hän tuta mikä wirka hänellä on maailmassa. Nyt olimme omin päimme maailmassa. Ajan myrskyt alkoiwat, huiskuttaa ja huljuttaa meitä sinne tänne. Monta waaraa, monta murhetta toi se tullessaan niin, niin monta.
Niin merkillisen hyvälle se heistä maistuikin tällä kertaa ... niin hyvälle, etteivät milloinkaan ennen muistaneet, kuten itse Tiinalle kertoivat. Lapset heräsivät, miltei yhteen aikaan. Heille oli hauskaa tuossa pahnain päällä vehkeillä niin kauan kuin äiti käski pukemaan ja korjasi pois oljet. Lapset eivät yleensä osaa kestävää murhetta kantaa. Hetkellinen ilo sen poistaa.
Julkisissa tiloissaki oli hän usein tietämättömäksi juopuneena. Kotona puhuttiin hänestä vähän, mutta sen sijaan syvästi suri jokainen sydämessään hänen surullista kohtaloaan, vaikka ei kukaan uskaltanut murhettaan muille sanoa, peläten sillä vaan lisäävänsä toisten murhetta.