United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
MAIJA. Niin, Anni ja Huotari! Keinutaanko yhdessä? TOLARI. Keinutaan. MAIJA. Aioin pyytää, että paikkaisit. TOLARI. Eilen paikkasin ja aivan samat reiät. Jo sinä olet veitikka! MAIJA. Sinun terveytesi ei kestä alituista lukemista. Se käy viimein järelle. Tuossa on. Jo minä sen osaan. MAIJA. Entä virsikirja? Se on kadonnut kätköstäni? Nyt kun minä tämän kätken, niin et vissiin löydä.
Mitäs valurimestari tähän kuuluu? sanoi hän kiivastuen. Ja hän huomasi esiliinan ja narisevat kengät. Kerttu vissiin meinaa tulla valurin rouvaksi, mutta pois semmoiset meiningit, sanon minä. Pane pois kohta tuo kaulastas. Kerttu riisui pelokkaasti rusetin kaulastaan. Vai semmoisia, vai semmoisia! puhui Hannes ja suutuksissaan käveli nopeasti keittiön nurkasta toiseen.
Viime tulipalossa, kuka pelasti kaupungin? Jos en minä olisi omalla ekstinttorillani joutunut ajoissa KANTTORI. Eläpä nyt, Pommeri, kehu itseäsi, sillä eri mies se oli, joka pelasti kaupungin, komensi ja johti kaikki. POMMERI. Sinä vissiin? Sanopa sinä, pormestari, miten tämä tulipalo oli! RAUTIAINEN. Mutta eihän se kuulu tähän asiaan!
Katsohan tuolla lattialla näkyy minun tukkiani, tuommoisia kuontalolta, ja katsoppas tätä liivin etupuolta, on tästäkin muutama vihurin puuska kulkenut, kun tällä lailla on remahtanut, ja katsohan tätä niskaani, siihen vissiin on joku malko jyrähtänyt räystäältä, kun siitä on noin pitkältä orvasketta lähtenyt kuni auralla.
"Jokohan sillä semmoiset mietteet olisi." "On varmaan. Sitä valttia se Hikliini nyt koittaa, vaan muutoin, luuletko hänen siellä onnistuvan?" "Kyllä minä vähän niin arvelen, vaan eihän sitä nyt vissiin tiedä, vaan koitettuaanhan tuon näkee", tuumi Paakka, vähän ylpeänä puhemies-toimestansa. Tuskin oli Paakka kerjennyt puheensa lopettaa, kun Hikliini astui sisään.
Koetin kuitenkin vielä takkaani viedä eteenpäin. Jonkun kymmenen syltä kannoin nuivasin takkaani ja aina makasin. Päätäni viemasi ja sydäntäni ellosteli pahasti. Isäni tuli hakemaan ja tapasi vielä minut taipaleella makaamassa. Jo matkan päässä tullessaan alkoi ärjyä, että »vieläkö sen tulinen lurjus olet taipaleella nukkumassa, vaan heräät vissiin, kun minä joudun.»
"Arvaasta, kuka nyt tulee?" kysyi Erkki, katsellessaan akkunasta ulos ja huomattuaan ulkoa jonkun tulijan. "Vissiin tämän talon isäntä." "Ei ole isäntä." "Kuka sitten?" "Hikliini." "Mitä petoa se nyt tänne tuleepi." "Sillä on taas jotakin kirjoituttamista sinulla, luulen minä." "Saattaapa olla.
Juuri kun Martin vanhemmat olivat saaneet mielensä toisillensa ilmoitetuksi ja keinonsa yhteen puhutuksi, tuli Martti huoneesen. Vanhukset vaikenivat Martin tultua ja loivat voitollisia ja umpikuljuisia silmäyksiä toisilleen. "Mistä tulet?" kysyi äiti Martilta viimein, katkasten siten äänettömyyden. "Kävinhän vaan kylässä", sanoi kysytty. "Kolkilla vissiin, vai", ehätti isä kysymään.
Ei ole enempää kuin kolme minuuttia aikaa, kun patroona konttorissaan sanoi minulle näinikään: 'Mene sinä tuosta poikki pihan navettaan, niin Alviina näyttää sinulle sähköjohdot ja torvet. Sano, että patroona itse käski! Neiti vissiin on se Alviina? Kun on kaunis tyttö, niin passaakin, että on kaunis nimi!" "Ettehän te minun nimeäni voi tietää?" Hän katsoi minua tutkivasti.
Muuttuivat ne välistä vähän eteenpäin ja välistä taaksepäin, vaan eivät ne sen jälemmäksi jääneet, aina vaan näkyivät yhtä kaukana olevan heistä. Mitenkään ne niin? Siellä taitaisi hauska olla niitten luona. Miksikään se isä tuli pois? Vissiin tuli niin ikävä äitiä ja minua ja Maria ja pikku Elliä... Mutta olihan siellä Armas.