United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli lihavanläntä nainen ja näytti hyvin voivalta, kuten äidit usein ovat silloin, kun lapsiparvensa ovat saaneet kasvatettua siihen ikään, että voivat olla apuna kodissa, jossa äidin yksin ennen täytyi toimeen tulla. Tervetuliaiset lausuttuaan sanoi emäntä: "Mitä teidän pitäjästä kuuluu? Kuinka kanttori on uudessa paikassa viihtynyt?"
PORMESTARI. Mutta kun Pommeri ilmoittaa johtokunnan kokouksesta, niin arvaahan se siitä. POMMERI. Sinä kanttori saat hänelle ilmoittaa. KANTTORI. Mutta sehän on puheenjohtajan asia. POMMERI. Se on liian suuri kunnia Hurmerinnalle, kun puheenjohtaja ilmoittaa. Sanoa tokaise sinä vain. KANTTORI. Mennään yhdessä, niin on samalla kuin todistajan läsnä ollessa sanottu. POMMERI. Niin tosiaan.
Muuan toinen kallis tavara oli hänellä asuinhuoneensa nurkassa, nimittäin vanha klaveri; ja tässä tuo vanha kanttori seurusteli suuren Bachin ja Händelin henkien kanssa, oli juttelussa vanhain Italian mestarien kanssa ja onnellista oloa nautti siinä tenhopiirissä, joka hänelle oli avautunut.
Toivon kuitenkin että kaikki, ja etupäässä itse isäntä, miettisivät asiaa, jota kanttori tulee teille esittämään." "Kyllä on tosiaankin hyvä asia, että tällaisista seikoista annetaan tietoa kansalle maaseuduilla.
PORMESTARI. On paikkakunnallemme suuri onni ja kunnia, että saimme hänet tänne! KANTTORI. Rohkeniskohan mennä esittämään hänelle intiimituttavuutta. Joko setä on juonut veljenmaljat? PORMESTARI. En ole vielä, mutta minähän aina ehdin, kun hän asuu meillä. POMMERI. Minä kyllä uskallan lähteä. KANTTORI. Eipä sen vuoksi, ettei uskalla.
KANTTORI. Niin, sairas olen, kovasti sairas. Valmistakaa minulle vuode, äiti; tänään saatte itkeä!
KANTTORI. Keskiviikko. Minä tulen siis huomenna kello 12. Herra Hurmerintako? Minä olen luullut, että te rakastatte minua. ROUVA DANELL. Hyvä kanttori, kyllä minä rakastan teitäkin. Te olette kaunis. Mutta herra Hurmerinta on minä en tiedä mitä hänessä on, josta minä pidän niin hirveästi. KANTTORI. Hyvästi, rouva Danell. Hyvästi. Me emme enää näe toisiamme. ROUVA DANELL. Minne te matkustatte?
ASSESSORI. Niin, niin, en minä suinkaan tahdo ruveta teidän kanssanne kansan sivistyksestä kiistelemään! ROUVA. Te teette minulle hyvän työn, herra kanttori, jos pidätte seuraa assessorille sillä aikaa kuin minä pistäyn talouden toimissa. Isännättömässä talossa täytyy, näette, emännän itsensä liikkua joka paikassa. ASSESSORI.
Vihdoin kajahti päätös: Niin oikein, tällainen on anatomiallis-fisiologiallis-pedagogillinen luento lasten kasvatuksesta. Silloin kavahti seisoalleen kanttori. Raikealla äänellä aloitti hän virren; mutta kun kirkkoherra nykäisi häntä kylkeen, muisti hän asemansa ja vaikeni. Aatami tahtoi sitten hengenravinnon jälkeen hengellisen säädyn jäsenille jotka enää olivat jäljellä tarjota pukkiolutta.
ASSESSORI. Minä luultavasti viivyn siksi kunnan-huoneessa, mutta jos ohitse ajaessanne poikkeatte sinne, niin saamme jatkaa matkaa samassa seurassa minun vaunuissani. Hyvästi, neiti Sommar! Te voitte tulla, kanttori, minun hevosessani. KANTTORI. Kiitoksia, minulla on oma hevonen täällä; minä ajan heti jälessä. ASSESSORI.