United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun hän kulkee vähän matkaa linjaa myöten, näkee hän, että se mäen kävyn kierrettyään ojentuu menemään suon rantaa ja juoksee sinne yhtä suorana niin pitkälle, kuin silmä kantaa. Junnu palaa kotiinsa, mutta valvoo arveluissaan vielä auringon noustessakin tulematta mihinkään selvyyteen.
Sen lisäksi on isäntä pannut sen ehdon, että jos Junnu mitenkuten tulisi lähtemään maailmalle, rakennukset jäisivät talon hyväksi. Vai hän lähtisi maailmalle, kun oli kerran maailmasta päässyt! myhähtelee hän taluttaessaan hevostaan marhaminnasta selkään hän ei henno nousta ja painuessaan sen kanssa yhä syvemmälle korven sisään.
Kun he lähtevät tulemaan peltoa pitkin pihaan, siirtyy Junnu, joka on seisonut liikkumatonna nurkkajuuressa, pirttiin ja vetää oven perässään kiinni.
Suunne kiinni! komentaa isäntä, ja käskee väkensä työhön. Mutta siellä jatketaan samaa puhetta. Mistä hyvästä sille ruunun ruoka annettiin? Viilipytyn varkaudesta ... oli vienyt sen sydänmaan mökistä toisten rosvojen syötäväksi. Kuka sen on sanonut? Itse kertoi. Suus kiinni, kenkkajalka! huutaa Junnu yhtäkkiä kaikkien kummaksi. Suus kiinni, suden selkä!
Lehmiä seisoo pienoinen karja toisella puolen penkereen tulossa radalle päin. Ensimmäisenä niistä tuntee Junnu omansa, ja sekin keksii samassa Junnun, nostaa päänsä pystyyn, ynähtää tutusti, mölähtää, ja lähtee juoksujalassa, kello kaulassa kahakäteen kalkattaen, tulemaan kohti.
Isäntä on hänen ainoa puolustajansa, sillä hän on vankka työmies, tarkka kaikissa toimissaan, hoitaa hyvästi hevosia ja ruokkii välistä lehmiäkin vaimo väen mieliksi. Nyt on ilveily taas alkanut päivällistä syödessä ahon reunassa. Ruualle ruvetessaan on Junnu pannut hattunsa ja tupakkakojeensa, joista hän ei luovu muulloin kuin ateriain aikana, viereensä mättäälle.
"No lemps ! Nuo ne ovat joka paikassa ... tuossahan sen nyt ruustinna omin silmin näkee", tiuskasi Junnu katsoen karsaasti Anttiin, joka myöskin nurkkajuuresta pujahti ja portaille potalsi. "Tuossahan sen nyt ruustinna itse näkee..." Mutta ei sitä ruustinna nähnytkään, hän oli näet jo ehtinyt mennä hakemaan lupaamiansa ruoka-aineksia ukolle, joten koko tepponen kävi iltikseen.
Junnu ei jaksa juosta jälkeen, ei jaksa enää suuttuakaan, antaa hänen ahon laidasta haukkua häntä hevosvarkaaksi, roistoksi, uhata vallesmannilla ja uudella vankeudella ja kadota käsistään metsään. So, ruuna, kivimäkeen! kuulee hän Tahvon siellä ärjyvän hevoselleen. Senhän se on, ajattelee hän tylsästi, niidenhän ne on kaikki ... nehän ne tekevät, mitä tahtovat...
Mitenhän olisi, jos olisi ollut oma isänsä omasta kädestään antamassa... Junnu oli äpäräpoika, ja se oli ilkeä viittaus siihen huhuun, jonka joku oli keksinyt, että Junnun isä oli Venäjän kasakka, joita entisinä aikoina majaili kirkonkylässä. Oletteko vaiti! huutaa isäntä ankarasti. Herra Jeesus siunatkoon! parkaisevat samassa naiset, ja miehet päästävät kirouksen kuin yhdestä suusta...
Sanovat ampuvansa sinut ilmaan pirttinesi päivinesi, jos niskoittelet... Vaan taitaa tehdä vielä toisen kerran mielesi ruununmiesten kouriin? Ulos! ärjäisee Junnu ja kavahtaa seisoalleen. Saanhan mennä, mutta lähtö tästä tulee kohta sinullekin!