United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauan aikaa istui hän sitten vuoteen reunalla lapsi sylissä syviin ajatuksiin vaipuneena. Mari näki hänen jotakin erinomaista miettivän eikä siksi häntä häirinnyt. "Nyt eivät he saa haukkua minua siitä, ett'ei minulla ole poikaa!" virkkoi hän viimein. "Onhan tämä minun näköiseni?" kysyi hän äkkiä. "Katso sen silmiä, katso suuta, otsaa!" vastasi Mari.
Eihän meidän sovi herrasväkeä haukkua, silläpä hän kadottikin paikkansa; sitten olisi vielä voinut elää metsävahdin luona, mutta eipä sekään kelvannut. Minä halusin kysyä lapsesta. Eikö hän synnyttänyt teidän luonanne? Missä on lapsi? Lapsesta minä pidin hyvää huolta. Katariina oli sairaana, eikä voinut nousta. Minä toimitin tytölle kristillisen kasteen ja hommasin sen kasvatuslaitokseen.
Oli sunnuntaipäivä ja jumalanpalveluksen aika, kun tulimme Houtskarin kirkolle, jonka vuoksi menimme kuulemaan pastori Muntinin saarnaa. Kirkosta tultuamme ympäröi meidät joukko Hönsnäsin kylän talonpoikia, jotka alkoivat meitä haukkua ja panetella ärsyttäen lopuksi muutkin seurakuntalaiset meidän kimppuumme.
Vanha piikako? LEENA. Minä olen se, mikä minä olen, eikä tarvitse kenenkään minua haukkua. Niin, voi, voi! Kas tätä nyt. Jo on muka syytä itkeä. Mutta tietäähän sen, akka ei lakkaa torumasta, ennenkuin itkee, eikä itä tuulemasta, ennenkuin sataa. LEENA. Kuka tässä lienee toran alkanut, tekö vai minä, sanokaapas! Vaan töitäni en anna moittia, koska tiedän, ettei ole syytä, ei vähääkään.
Boi alkoi paikalla haukkua, vaan jotensakin kauan viipyi ennen kuin molemmat toverini koirineen ehtivät harjulle; huutoani he eivät nimittäin olleet kuulleet. Tämä olikin koko onnettomuus, sillä jos kaikki kolme koiraa olisivat heti ahdistaneet ilvestä, joka nähtävästi minun tullessani oli lepopaikastaan säikähtynyt, niin luultavasti olisi se aika pikaan puuhun kapaissut.
Nuo aina ennen suulaat tukkilaiset, ne eivät nyt sanoneet sanaakaan pitkään aikaan. Mutta jokaisella oli sydänala täynnä niinkuin minullakin, ja se puhkesi nyt minua kohti. Minkä helvetin tähden sinä, Samppa, et puoliasi pitänyt, kun annoit sen juuttaan haukkua itseäsi? sanoi venheen perästä Risto. Olisit sanonut vastaan, niin että olisi tuntunut, lisäsi muuan toinen miehistä.
Päättäköön oikeus sen, jos et usko. On siinä »förmildrande omständigheter»... Minä en ollut oikein selvä... Olit sinä selvä, sen huomasi jokainen, ennenkuin aloit haukkua. En minä ollut selvä ... minä kävin ulkona sillä välillä... Omituista tosiaankin, ja minulle kun on kerrottu, ettet siellä muuta tehnyt kuin ärjyit hevosellesi... Hellmanni ei osannut mitään siihen.
Kyllä runoilija kehuu, että me ylioppilaat muka olemme 'vapaita hengen lapsia' ... mutta toverit, elkää uskoko sitä, se on pelkkää korupuhetta ilman pontta ja perää... Orjia me olemme, henkisesti orjia, vääränvalantekijöitäkin..." "Mitä? Vääränkö valan? Kuuleppashan!..." "Mekö vääränvalan? Punnitseppas sanasi, et tässä sentään niinkään iltiksesi saa haukkua..."
Talon koira, joka seurasi mukana ja tuhansilla iloisilla keikauksilla ja sydämellisillä katseilla tervehti minua, niin pian kuin minä kiipesin yli aidan, oli nimeltään Turva ja osasi kyllä haukkua outoja ihmisiä, jotka tulivat taloon. Ja tuolla pellon takana, jonka ojan vartta kuljimme, oli talo, ja sen yhdestä ainoasta akkunasta välkkyi valoa meitä vastaan.
"En, sitä en tehnyt," sanoi Tom; "minä olin tehnyt itselleni sen lupauksen, ett'en milloinkaan enää käyttäisi väkivaltaa, jos voisin sitä välttää. Minä otin häntä toisella kädellä kauluksesta kiinni ja toisella vyöstä, ja viskasin hänen pensaasen aivan hiljaa. Hän kömpi pian siitä ylös, sillä hän on notkea pieni veitikka, ja alkoi haukkua ja pauhata.