United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Eikä ole meillä muillakaan... Ja jos kuka sanoo, ettei Hellmanni ole hyvä mies, niin saa minun kanssani tekemistä! Kuule, mitenkä se on sen Antin ryöstö ... onko sillä kiire? Kiireenlainen sillä olisi... Hyvä, minä kuulutan sinne huutokaupan huomenna kirkossa jo ensi viikoksi ja heti kohta saat rahat käteesi. Ne on semmoisia junkkareja ne mökkiläiset.

Kapteenilla oli jo lakikirja auki määrätyltä kohdalta, ja hän asetti sen pöydän nurkalle. Hellmanni tuli pöydän ääreen seisomaan, mutta pyysi kapteenia lukemaan... Minulla kun ei ole lasisilmiä, sanoi hän syyksi. »Keisarillinen asetus väärästä ilmiannosta ja muusta kunnianloukkauksesta, annettu marraskuun tjuguseks päivänä adertonhundra sekstiseks», luki kapteeni seuraten tekstiä sormellaan.

Vaan sen minä sanon, että jos minulta liikaa veroa otetaan... Ei liikaa otetakaan, naurahti lautakunta, ja Hellmanni kuuli ulos mennessään samaa ärsyttävää naurahtelemista kuin äskenkin. Vastaukseksi paukahutti hän oven jälkeensä kiinni sillä vauhdilla, että ikkunat helähtivät seinillä. Hänen kiukkunsa oli yhä ylennyt kamarissa.

Kukaan ei virkkanut mitään, eikä muuta kuulunut kuin esimiehen paperien ratina. Aikansa niitä käänneltyään sanoi tämä viimein: Se oli mökinmies Pehkonen Kaarnajärven kylästä, verotettiin 200 markasta. Niin on. Kaksisataa on liian vähän, sanoi Hellmanni. Se mies sietää enemmänkin. Minä tiedän, että sen miehen varat puhtaassa rahassakin nousevat neljään sataan!

Sitten jatkoivat kapteeni ja hänen vieraansa verkkaista keskusteluaan hyvistä ja huonoista säistä, lumipyryistä ja pakkasista, koettaen Hellmanniakin siihen vetää. Hänen täytyi siihen silloin tällöin ottaa osaa, saamatta omaa asiaansa esille. Vihdoin meni kapteeni pois huoneesta totivettä noutamaan ja silloin kääntyi Hellmanni vallesmannin puoleen.

Se oli kerrassa paras ... ja näin tähän iloon päästiin osallisiksi syrjäisetkin... Ettekö ole kuulleet, kuinka me häntä karkuuteltiin edestakaisin...? Lumisateessa ja pyryssä ... niin! Rothberg siitä jo puhui... Mutta ei sitä olisi uskottu, että Hellmanni niin antaisi itseään... Täytyi, täytyi ... heh, heh, heh! Ei auttanut, kun västinki peloitti ... heh, heh, heh!

Parahiksi ehti vallesmanni pujahtaa toiseen huoneeseen, kun Hellmanni astui sisään. Jotenkin rehevästi hän tuli ovesta ja heitti hattunsa ja rukkasensa tuolille. Hyvä päivä! sanoi hän yhtä leveästi kuin hänen tapansa oli. Kapteeni oli kiireesti istuutunut pöytänsä ääreen, sukaissut silmälasit nenälleen ja oli nyt jotain lukevinaan.

Hellmanni ei osannut muuta kuin änkyttää: »hyvä päivä ... terve! päivä ... hm ... tuota ... ei tuota ... hm ... hmja kun oli päässyt enimmistä erilleen, pyysi hän vallesmannia kanssansa syrjähuoneeseen. Joko minun nyt kohta pitää...? Kyllä, kunhan booli valmistuu... Tuleeko booli...? Totta kai! kuinkas muuten? Niin, niin... Käy sinä saliin, niin minä menen kiirehtimään boolia...

Piika toi kahvia kahdella kupilla, toisella Pulkkiselle, toisella herralle. Tarjoo lautamiehelle. Lautamiehen juodessa ei herra voinut olla kysymättä: Onko lautamiehellä minulle mitä erikoista asiata? Herrallehan sitä olisi. Käy, Pulkkinen, pois, niin saa lautamies... Eikä tarvitse mennä ... saa sen asian kuulla vierasmieskin. Nyt oli Hellmanni varma siitä, että se oli manuu.

Yhdessä katsoivat he kapteenin kanssa ikkunasta, kuinka Hellmanni päästi hevosensa irti tikapuista ja lähti kiireesti räntäsateeseen ajamaan. Tuskin oli tulta viritetty, kun Hellmanni iltahämärissä ajaa uudelleen kapteenin pihaan... Kapteeni ja vallesmanni istuivat totilasin ääressä, kun kompuroimista ja lukon haparoimista kuului porstuasta.