United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta tästä saakka ei ylioppilas enään koskaan käynyt häntä tervehtimässä. Hän kuljeskeli vaan kuluneessa nutussaan yksin, ajatuksiinsa vaipuneena, tietä pitkin. Ikkunasta loisti valo, niinkuin tavallisesti myöhään yöhön asti, ja sisällä istui Erkki, pää käden nojassa ja väsyneet silmät tuijottaen kirjaan. Aino oli hänestä kuin juurineen maasta temmaistu kukka, kuin unohduksiin joutunut laulu.
Kastepisarat kiiltelivät auringon valossa puiden lehdillä ja kukkien vielä puoleksi ummistuneilla tertuilla niin kirkkaasti kuin timantti. Lämpöinen etelätuuli puhaltaa huhautteli tuon tuostakin, josta puut ja koko kasvikunta huojahteli ja nuokahteli, ikäänkuin ne olisivat sanoneet: "hyvää huomenta, suuri Luojamme!" Minä istuin syviin mietteisin vaipuneena tuossa luonnon ihanassa helmassa.
Niin, jospa hän ilmausikin hienona naisena, jospa hieno kutrinen kiehkura peittikin otsaa ja hieno, muodin mukainen puku kaidosti hiipikin vartalon ympäri, jota työpuvun ja karkean esiliinan kankeiden laskoksien oli tähän asti onnistunut salaamaan niin oli se kuitenkin amtmannin piika, joka itseensä vaipuneena, alasluoduin silmäyksin palasi pöydän luo.
Hän lauloi niin luontevasti, koristelematta ja kuitenkin niin tunteellisesti, sydämellisesti ja elävästi, niinkuin olisi hänen sydämmensä sykkinyt joka säveleessä. Ylioppilas istui ajatuksiinsa aivan vaipuneena. "Mitä pidätte näistä yksinkertaisista lauluista?" kysyi pastori, muuttaen tuolinsa lähemmäksi häntä. "Mitä sanoitte? Oi kyllä, hyvin paljon.
Ja ennenkuin Väinämöinen ehti hämmästyksestään toipua, oli tyttö juossut tiehensä. Miettiväisenä, syviin ajatuksiin vaipuneena Väinämöinen palasi kotiinsa. Hän ei saanut nuoren Ainon katsetta silmistään karkotetuksi, sillä hän ei päässyt täysin selville kaikista sen vivahduksista.
Nämät olivat tuskalliset tunnit, Maria ei jättänyt kehtoa, Juho astui levottomasti edestakaisin, meni ja palasi taas. "Oi, se olisi mahdotonta, hänen lapsensa, hänen koko omaisuutensa." Kerttu ei uskaltanut mennä sisään, hän seisoi ulkona ovea vastaan vaipuneena ja väänteli käsiänsä. Lapsen poski tuli yhä polttavammaksi ja hän hengitti yhä vaivaloisemmin.
Eräänä yönä, noin kaksi kuukautta hänen sairastumisensa jälkeen, hän oli maannut monta tuntia hiljaa, silmät kiinni, nähtävästi uneen vaipuneena, jonkatähden Lovisa oli heittäytynyt sohvalle, jos mahdollista hiukan levätäkseen. Kolmen ajoissa hän jälleen avasi silmänsä.
Harvat lapsista olivat niin ahkeria kuin hän; sillä vaikka hän oli oikein hypähtelevän iloinen, oli hän kuitenkin totinen silloin, kun niin tarvitsi olla. Ei voi mikään näyttää rakastettavammalta, kuin tuo kaunis lapsi silloin, kun hän ajatuksiinsa vaipuneena läksyjensä salaisuuksia miettien istui ja katseli suoraan eteensä kauniilla ajatuksellisilla silmillänsä.
WILLE. Mennään vuorille. KALLE. Mennään. IX:s KOHTAUS. Seisattuu hetkeksi ajatuksiin vaipuneena. Isäni yhäti hiljainen ja ... nöyrä... Miksikä liekin niin hirveän nöyrä?... Pitäisihän hyvyyden päinvastoin antaa voimaa. »Kun omatunto on puolellasi, niin älä koskaan pelkää», sanoi äiti-vainaja... Onhan toki isälläni puhdas omatunto. No, eihän häntä syyttää saa. Onhan sellaisia nöyriä kirjoissakin...
Mutta kauan hän ei saanut olla ajatuksiinsa vaipuneena, sillä jopa kuului iloisia ääniä, ja samassa hän näki pappilan nuoret, jotka kilpaa juosten tulivat mummon asuntoa kohti. Ennätettyään portille, huusivat kaikki yhtä haavaa: »Hyvää iltaa, mummo!» »Terve tultuanne! Käykää istumaan. Kas tuollapa tulevat naapurimmekin, terve tultuanne nyt kaikki!